Elossa

Hurlumhei, etten sanois, on ollut ihan pikkuisen haipakkaa tässä viime viikot.
Hurlumhein loppuhuipentuma oli lauantain ja sunnuntain työpäivät, joista toinen oli reipas 17h ja toinen 12h. Eilen illalla jalat huusi jos vaikka ja mitä ja tänä aamuna täytyi juoda pari kupillista kahvia ennen kuin tokenin uuteen viikkoon.
Kesän ennaakkoon jo kovin työviikonloppu on nyt takana, tästä eteenpäin selvitään ihan mistä vain. Joskus huumorilla heitän, että voisihan tuota helpommallakin makkaraa tienata leivän päälle, mutta tosiasia on se, että tykkään työstäni ja siitä, että se on toistaiseksi osa-aikaista, joten saan vielä nauttia puolet viikosta kotona olosta lasten kanssa. Toistaiseksi siis näillä mennään.

Kamera on kivasti kuitenkin täyttynyt kuvista sen kiireisen arjen keskellä.
Siellä olisi tulossa lomakuvia, poninäyttelykuvia, ruokaviikko-kuvia ym. Kunhan vain saan puettua kuvat myös sanoiksi.

Aloitetaanpa vaikka lomakuulumisilla.

Kesän odotetuin lomareissu. Ja siis ainoa. 

Varattiin Katinkullasta huoneisto neljäksi päiväksi, su-ke.

Voihan lähtö.

Joko siksi, ettei ikinä reissata, tai jostain muusta syystä, meidän lapset eivät viihdy autossa sekuntiakaan. Kadehdin niitä lapsia (tai siis eihän sellaisia edes ole?), jotka tyytyväisenä istuvat omilla paikoilla ja katselevat maisemia hiljaa!!

Me ehdittiin ajella suunnilleen 10min kun ensimmäiset olivat jo toistensa kurkuissa kiinni, yhtä pissatti, yhtä janotti ja yleinen tunnelma oli varsin kireä.

Mutta hengissä selvittiin perille. Vaikka ehdin ainakin kymmenen kertaa kysyä mieheltäni, että mihin tässä tulikaan lähdettyä. Asenne ainakin kohdallaan, hahaa.

Lomakänkkäränkkä iski mininaiseen jo ekana iltana.

Hän taisi vain olla hieman ihmeissään kaikesta siitä erilaisesta mitä kotona ei ole.

Uinnit ja kaikki touhuaminen taisi vähän ottaa kunnon päälle.

Vähän harmitti kun kelit olivat niin kurjat.

Etukäteen piti olla suorastaan helle, mutta mitä lähemmäs loma tuli, sitä huonommaksi sääennusteet kävivät.

Me oikein tällättiin kesälomalla kyseiseen paikkaan missä ulkoilumahdollisuudet on hyvät, vaan kelit olivat kyllä samat kuin edellisen syyslomareissun aikaan. Vettä, pilvistä ja 16 astetta enimmillään lämmintä.

No, onneksi on kylpylä, sisäleikkipuisto ja muut maksulliset palvelut, heh.

Niissähän kyllä saa ajan kulumaan, ja pankkitilin tyhjenemään.

Lomalle kun lähdetään, silloin ei tiliä tuijotella, mutta sisäinen Roope Ankkani kyllä nieleksi monta kertaa kortin vinkuessa, että herranjesta seitsemän henkisen perheen lomailu on tyyristä.

Pelkästään ruokapaikan kuitti näyttää samaa summaa kun monen päivän ruokaostokset markettiin.

Mutta koska loma.

Meillä oli tosiaan käytössä huoneisto, johon kuului pieni keittiö.

Aamupalat, välipalat ja iltapalat syötiin omassa kämpässä, mutta ruokaa en jaksanut kokata, vaikka olisi ehkä kannattanut.

Joka päivä siis syötiin joko ulkona, tai haettiin noutoruokaa kämpälle.

Oli oikeastaan ihana kun ei tarvinut kertaakaan tehdä ruokaa, sitä saa kyllä arkena tehdä ihan riittämiin.

Mutta kun monta päivää on menty mättöruualla niin makaroni maistuu yllättävän hyvältä!

Lapsistakin.

Lomalla parasta (ja pahinta, jos tiedätte mitä tarkoitan) on se että ollaan koko ajan yhdessä.

Käytiin uimassa, seurattiin livenä yksi Superpesiksen hienoimmista peleistä, riehuttiin tuntikaupalla Angry Birds-parkissa, käppäiltiin kylmyydestä huolimatta rantaan katselemaan sorsia ja isoja veneitä, luettiin kirjoja ja herkuteltiin.

Lapsista parasta taisi olla hissi ja avainkortit.

Siitä saisi kokonaisen postauksen kirjoitettua.

(minä avaan, minä painan, eiku minä, anna se tänne..ääääittiiiiii!)

Poissa hyvä, mutta kotona paras. <3

Oli ihana tulla takaisin kotiin. Ja arvaatte varmaan mitä tehtiin ensimmäisenä kun tavarat oli purettu?

No ratsastettiin tietenkin.