maanantai 3. heinäkuuta 2017

Tervetuloa, Heinäkuu!



Kesäkuu on hujahtanut ohi ja heinäkuu saapunut.
Meikäläisen synttärikuukausi, kolmenkympin rajapyykki ohitettu ja aletaan hiljoksiin valua kohti neljääkymppiä. Öh, en niin halua ajatella sitä.

Mitäpä heinäkuu sitten tuo tullessansa?
No ainakin lasten niin kovin odottamat "pikkusuvikset" joihin meidänkin perhe on lähdössä, oikeat suviseurat kun jäivät meiltä tänä vuonna väliin monen asian seurauksena.
Todella haikein mielin on kuunneltu radiosta ja seurattu sitä riemua somen välityksellä ystävien ja tuttujen kuvien ja videoiden muodossa. Hengessä mukana, niin sanotusti.

Tarkoitus olisi myös päästä lomailemaan ihan muuten vain koko perheellä. Vimmatusti yritetään löytää sopivaa hetkeä, joka sopisi niin mieheni töihin kuin minunkin töihin.
Toivottavasti löydetään sopiva rako lomailulle.
Yhtenä pointtina on aina tietty elukoiden hoito, ilman sitä ei pysty lähteä kyllä yöreissuun.
Eläinten ottamiseen toki liittyi hyvin vahvasti se fakta, että lomalle lähtö voi olla entistä haastavampaa kuin aikaisemmin, mutta niin paljon niistä on itselle ja koko perheelle saatu että en poiskaan antaisi <3

Toivottavasti heinäkuu toisi myös mukanaan edelleen hyviä ilmoja.
Täällä ollaan saatu nauttia jo mukavan lämpöisistä kesäpäivistä siinä kuin sateistakin, sopivassa suhteessa.
Itse en edes juurikaan kaipaa niitä kolmenkympin helteitä, vaan nämä päälle kahdekympin lämmöt riittää oikein hyvin. Jaksaa vielä touhuta hyvin ja nauttia ulkoilmasta ilman sitä tukahduttavaa kuoleman tunnetta kun ilma seisoo ja missään ei oikein ole hyvä.
Meillä lapset myös hyvin äkkiä normaalia kärtyisempiä jos on oikein kuuma.

Tänään on ollut varsinainen löhöpäivä.
Eilisen mukavan (vaikka rankankin) päivän jälkeen ei ole jaksanut paljoa muuta kuin olla möllöttää netin äärellä.
Just nyt sataa ropsottaa vähän vettä, mikä on vain hyvä, saa kentän pinta vähän kosteutta, ja illan päälle suunnittelin ratsastaa Ninnillä. Loppuviikko meni pitkin päivää töissä ja eilinen kyläillessä, joten ratsastukset on jääneet.
Se on muuten tosi hienoa, maailman parasta, että on omia hevosia pihassa, mutta se vaatii todellisesti aikaa!! Ei voi ajatella, että minäpä tästä äkkiä käväsen ratsimassa, vaan siihen on varattava pari tuntia aikaa. Jos haluat tehdä sen huolella. Ninni varsinkin on hidas lämpiämään, joten vasta ensmmäisen tunnin jälkeen se vasta oikein syttyy.

Mutta nyt riisipuuroa nassuun ja kauppalistaa väkertämään.
Ah aina niin ihana maanantai-spesiaali.

10 kommenttia:

  1. Anteeksi jos tulee liian henkilökohtaisesti tämä kysymys: Olette siis lestadiolaisia? Kuinka suurista perheistä te vanhemmat olette lähtöisin? Kuinka paljon olette yhteydessä lapsuuden perheisiinne? Miten uskonto näkyy teillä arjessa?
    T. Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo liian henkilökohtainen, en oo sen kummemmin täällä siitä erikseen puhunut että mitä ollaan, jossain sivulauseessa ehkä viitannut, mutta saa kysyä :)
      Eli me ollaan molemmat isoista perheistä, mulla on 8 sisarusta ja miehelläni myös 8. Meillä on omia lapsia 5.
      Lapsuuden perheet asuvat molemmat samalla paikkakunnalla ja suurin osa molempien sisaruksistakin, joten yhteydenpito on kohtuullisen tiivistä.
      Usko näkyy arjessa ehkä siten että pyrimme elämään niin kuin uskomme, "ulkoiset merkit" varmasti näkyy kilometrien päähän :D ja ollaan mahdollisuuksien mukaan ry:n toiminnassa mukana.
      Mutta loppupeleissä ollaan ihan tavallinen perhe, samat ilot ja murheet meillä kuin muillakin lapsiperheillä :)

      Poista
    2. Anteeksi kun vielä jatkan tätä kyselyä... Mitä tarkoitat tuolla "ulkoiset merkit"? Viime aikoina lestadiolaisuus on ollut pinnalla kovin negatiiviseen sävyyn (uutisointi jne) Nyt mielestäni tänä vuonna iltapäivälehdet kirjoittivat suviseuroista yllättävän nätisti. Minua kiehtoo se yhteisöllisyys, mikä uskovien välillä vallitsee. Nykyään pyörii ihmisten elämät liikaa oman navan ympärillä ja omaan hyvään tuijottaen. Pidän siitä ajatusmallista, että "anna hyvän kiertää" Ja "pidetään huolta toisistamme". En tiedä liittykö tämä ajatusvirtani nyt mitenkään mihinkään, kunhan tässä "ääneen" pohdiskelen blogisi kommenttiboksissa..

      T. Sanniska

      Poista
    3. Siis lähinnä tarkoitin sitä, että olemme luonnollisia ulkonäön suhteen, lapsia on tiuha sarja esimerkiksi. Siis koen että meistä perheenä näkee heti että olemme vanhoillislestadiolaisia :)

      Minusta tuntuu, miehellenikin sanoin tässä eräänä päivänä, että aikaisempina vuosian suviseura-uutisia lukeneena (ja varsinkin niitä kommenttibokseja) ihmisten ennakkoluulot ovat olleet juuri sitä ei ehkäisyä, ei alkoholia, ei telkkaria, ei sivusta täytettävää pyykkikonetta legendaa, mutta tänä vuonna harmikseni luin niin monta "lasten raiskaaja, hyväksikäyttäjä"-kommenttia että tuli todella huono fiilis.

      Kaikki nämä tapaukset mitä lestadiolaisista on mediassa kirjoitettu, hyväksikäytöt ja naiset synnytyskoneina, ovat yksittäisen ihmisen hirveitä kokemuksia, ja ovat aina väärin, mutta en tunnista niistä tarinoista itseäni enkä lähipiiriäni.
      Arman Alizad suviseuroissa-jakso jätti etenkin sellaisen mielikuvan, ikään kuin lasten hyväksikäyttö olisi jotenkin hyväksyttävää tässä liikkeessä ja se oksetti minua.
      Tiedän, ettei kukaan täysissä järjissä olevan ihminen hyväksy sellaista.

      Harmi että tämmöinen ikävä uutisointi leimaa herkästi koko liikkeen.
      Mutta toisaalta, mulle on ihan sama mitä joku tuntematon minusta ajattelee, tärkeintä on se että itse tiedän ja voin hyvillä mielin ajatella että me olemme kunnollista porukkaa.

      Tulipa yhtälailla melkoista ajatusvirtaa tässä :) mutta sitähän sää kysyit :D

      Poista
    4. Kiitos vastauksista ja kiitos kivasta blogista. :)
      Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi :)
      T. Sanniska

      Poista
    5. Salla komppailen niin sun ajatuksia, just niin samoja ajatuksia mullaki tuli niistä lehtijutuista

      Poista
  2. Terveisiä porista :) 3,5 tuntia kotona n.1000km.n reissun jälkeen ja meillä suunnitellaan jo niitä pikkusuviksia.. Vetäsenpä hihasta jos satun tunnistamaan sinut väkijoukosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi :)
      On teilläkin tullut reissulle matkaa! Mutta on se sen arvoista aina <3

      Poista
  3. Täälläkin kovasti ootetaan ens viikon pikkusuviksia ku yks veellä jäi sormi oven väliin just ennen suvieseuroja ja sormenpää melkee irtos(yök) nii piti jäähä kotiin paranteleen sormi.:/
    -Juliaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että tuommoiset on niin kurjia juttuja, ja vielä sekin ettei pääse reissuun :/ no onneksi on nämä korvaavat seurat <3 :)

      Poista