Viikko kuvina

Ihanan touhukas viikonloppu takana.

Kylmää keliä, kuumaa keliä, ystäviä, tuttuja, kohtaamisia, näkemisiä ja ennen kaikkea kuulemisia ja lapsista parasta, jätskiä ja karkkia!

Se tunne kun joku on yöllä vallannut sun paikan niin että heräät puoliksi lattialta.

Hän on vielä niin pieni, enkä henno millään kieltää tulemasta viereen.

Koska kohta niitä viereentulijoita ei enää ole, luulisin.

Yksi toivottavasti kuitenkin on ja pysyy.

Hän omisi mielellään kaikki ponit itselleen.

"Veera on mun, Ikke on mun ja Ninniki on mun ikioma poni!"

Kolmevuotiaan tahdolla.

Alkuviikon aamut ovat ihanan kiireettömiä.

Tai sillä lailla, että ei tarvi nousta kellon soittoon. Lapset kylläkin vaativat heti kun silmänsä auki saavat, mutta on ihana loikoa ja herätä kunnolla ennen aamukahveja...

...jotka saattavat näyttää joku aamu tältä.

Siinähän se meni kun toisella silmällä yritin katsoa pikkuneidin esityksiä ja toisella silmällä laskea pannuun vettä.

Kilaus vain ja illalla olin kahtakymmentäviittä euroa köyhempi.

Onneksi löytyi paikallisesta marketista pelkkiä pannuja. Peukku sille.

Tuli kyllä tunne, että olisiko tähän aamuun kannattanut edes nousta. Huoh.

Hän on niin uhmakiukkua täynnänsä, että välillä pitää torkahtaa vain että jaksaa kiukuta edelleen.

Jestas mikä temperamentti tällä! Karjaisee kyllä ja lujaa, kun joku ärsyttää ja kädet puuskassa juoksee sohvan nurkkaan mököttämään JOS ja KUN ei saa periksi jotain asiaa.

Veikkaan, että tähän neitiin on kasautunut koko meidän viisikon temperamentit x 10.

Ison neidin hyvän ystävän isosisko kavereineen järjesti keppari-kisat ja pitihän Vanilja tuunata kisakuntoon.

Ruusuke tuli (niin kuin kaikille) ja tyttö oli onnellisin ikinä kun saapui kotiin.

Vaikka omassa pihassa tallaa eläviäkin nelijalkaisia, niin kepparijutut on jotain ihan omaa luokkaansa tyttösten elämässä <3

Eikö oo meillä komea poika?

Häntä nyt on koitettu reenata tulevaan poninäyttelyyn joka on heinä-elokuun vaihteessa Ypäjällä.

Harmi, kun itselle sattui kesän kovin työviikonloppu, niin en pääse mukaan, mutta mieheni ja tyttöni mehdollisesti sinne ovat lähdössä.

Poseeraukset pitää olla kohdillaan!

Voi vitsi nämä elukat ovat niiiiin raivostuttavan suloisia.

Tunkevat itsensä karkuun mitä pienimmistä raoista ja hyppivät! aitojen yli karkuun.

Koiran häkki kai niille kohta pitää pystyttää, että pysyisivät hetken aidassa.

Mutta kun se ruoho on niin paljon vihreämpää siellä aidan toisella puolella, eikö?

Lapset juoksivat yhtenä päivänä sisälle tohkeissaan että, meillä on kyllä ihan homma hallinnassa mutta kaksi vuohta pääsi vain karkuun :D

Tämmöistä muun muassa tällä viikolla.

Hirrrveen väsynyt olo, kaikesta sosiaalisuudesta ja ulkoilmasta ja kaikesta.

Mutta silti niin kiitollinen tästä kaikesta.

Tässä maailmassa on vielä kuitenkin niin paljon hyvää <3

Ensi viikko painetaan töitä, ja sitten odottaakin muutaman päivän loma koko perheellä.

Kenties palaamme lomakuulumisiin seuraavalla kerralla.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

Ps. Kuvat ovat puhelinkuvia, ja osa löytyy myös instagramistakin jo.

Tuo järkkäri kun ei vain satu kuljeksimaan mukana kun sitä tarvisi.