Eteinen.

Meidän eteinen on pieni.
Ihan auttamattoman pieni kaikille niille lenkkareille, kumppareille, crocseille ja tallikengille.
Kaikille repuille, kypärille, takeille ja ulkohousuille.
Mutta sen tilan kanssa on vain kerta kaikkiaan tultava toimeen mitä on.
Sovellettava, keksittävä ja valita sieltä ne kaikkein toimivimmat vaihtoehdot.

Tässä on kuvattu vain niin sanotusti kuraeteisen puolta, vaikka kahdesta eri ovesta kuljetaan samaan eteiseen.
Pääovi käy jostain syystä jatkuvasti, koska lasten mielestä (ja ehkä meidän aikuistenkin) sinne terassin toiselle laidalle nyt vaan on niin työläs kävellä.
Sitten se pääoven etunen on täynnä toinen toistaan märempiä ja kuraisempia kenkiä ja ihan joka ikinen kerta kun astut etuovesta sisään, niin siinä lepää jotkut saappaat joista on rapaa roiskunut seinille. Tehän niin tiedätte.
Olenkin ruvennut pitämään etuovea lukossa, ja lapsetkin tietävät että silloin mennään kuraeteisen ovesta, ei auta ovikellon pimputtelut. Naapurikin saattaa joutua kiertämään, koska mistä tuota ikinä tietää kuka siellä ovella soittelee, heh.
Joskus on tullut tehtyä ne perinteiset, enkö minä oo sanonu ettei siitä tulla ja kuka ihme siellä soittaa sitä ovikelloa, päkäpäkä mäkämäkä! ja ovella onkin seissyt yhteisvastuukerääjämummo. Kröhöm.

Tuo peilin ja henkaritangon välinen seinä oli aikaisemmin tyhjä.
Tai ensin siinä oli kaksi pientä hyllyä, mutta toinen saatiin sieltä alas alta aikayksikön tenavien toimesta, kun hyllyllä olevasta laatikosta pengottiin milloin laturia milloin avaimia.
Seinään jäi rumat jäljet ja kyllästyin niiden katselemiseen, joten päätin tehdä asialle jotain.
Tilasin Deseniolta ensin tyttöjen huoneeseen nämä julisteet:

Sillä samaisella tsekkailulla bongasin tuon ihanan maailmankartta-julisteen.
Ajattelin ensin sitä poikien huoneeseen, mutta ei sillä olisi oikein ollut siellä hyvää paikkaa, joten tuumasin josko siitä olisi tuohon seinälle.
Kehyksiä en tilannut enkä täältä kotikaupungin valikoimista löytänyt noin isoja, joten päädyin teippailemaan.
Ideana ihan jees, mutta noin ison julisteen teippailuun meni muuten useampi hermo ja aika läjä teippiä ennen kuin pysyi paikallaan.
Olkoot nyt siinä sitten teipattuna, ehkä ostan ne kehykset jos jostain vastaan tulee.
Tuo täyttää aika laajasti koko seinän pätkän, mutta itselle pelkistetty sisustus ei ole se juttu. Tykkään kuitenkin että seinillä ja hyllyillä ja lattioilla saa olla tavaraa. Se luo kodikkuutta (ja vie siivousintoa).

Toisinaan ahdistun kun tulen kotiin ja eteisessä saattaa haista hevonpaskaiset kengät, koska molemmat eteiset ovat samaa tilaa, mutta ihan sama, tämä on meidän elämää, maalaiselämää, ja ei se niin nöpönuukaa ole. Sitä paitsi tallin haju on maailman paras haju <3
PartyLiten huonesuihke on muuten ihan loistavaa tavaraa! Sitä kun suihkauttaa pari kertaa niin jo haihtuu tallinhaju.
Olen tullut muutenkin siihen tulokseen, että minusta on sukeutunut varsinainen heinähattu ja jyväjemmari.
Mieluummin vedän verkkarit ja kumpparit jalkaan kun tällään itseni ihmisten ilmoille.
Hassua.
Luulin aina ettei minusta ole tällaiseen rentoon maalaiselämään.

Elämä osaa yllättää. Ihan oman itsensäkin.