Tiistai

Tämä viikko on kyllä lähtenyt taas vauhdilla käyntiin.
Maanantaisin on Pikkuneidin kerho, johon saatiin pistää tossua toisen eteen, että ehdittiin, kun tuli lojuttua niin pitkään.
Illalla lähdettiin Ninnin ja mieheni kanssa tuohon ratsastuskoululle Susanna Kuparin kouluvalmennukseen ja siellä hurahtikin koko ilta. Lapset olivat mummulassa hoidossa sillä aikaa.

Valmennus meni ihan kivasti, aivan hiki otsassa sain tehdä töitä, että sain Ninnin kunnolla liikkeelle ja kyllä sieltä taas hetken patistelujen jälkeen löytyikin ihan ookoo vaihde, jolla päästeltiin eteenpäin.
Se on ihan loistavaa olla jonkun opetuksessa, jonkun joka vaatii vielä vähän ja vielä vähän enemmän. Yksikseen kun kotona ratsastelee, niin sitä herkästi tulee jämähdettyä siihen johonkin "ihan ok"-tilaan. Varsinkin Ninnin kohdalla saatiin neuvoja, että jatkossa vain vedetään tukka putkella, niin lujaa kuin vain saa ponista liikettä! Sitä kautta alkaa sitten löytymään muotoa, taipumisia jne.
Suosittelen teille kaikille hevosen omistajille ja tunneilla käyjille. Menkää ihmeessä valmennuksiin! Itsekään en edes tähtää mihinkään kisoihin ym. haluan vain oppia lisää ja lisää ja lisää.
Ja meidän ratsastuskoulussa on ainakin mahdollisuus myös tuntilaisilla valmentautua tallin hevosilla, kannattaa siis kysäistä omalta tallilta jos yhtään kiinnostaa, ja jos omaa hevosta ei ole.

Isimies lähti pienten kanssa uimaan, Isoneiti on kaverilla ja isojen poikien kanssa täällä istuskellaan kotona. Pitäisi tässä tehdä lähtöä kohta tuonne omalle tallille, Veeraa pyydystämään laitumelta, koska kohta saapuu eläinlääkäri tarkistamaan ponin suun.
Ninni ja Ikaros pitäisi olla ok, koska molemmat on raspattu meille tullessa, mutta Veeran tilanteesta ei itse asiassa ole edes tietoa.
Veeran kohtalo on meidän perheessä muutenkin tässä ollut puheenaihe ja mietintä, että myydäänkö pikku kullanmuru kuitenkin pois.

Veera on ihan äärettömän kiltti poni, lapset meillä taluttaa ja hoitaa ja on oikein kaikkien lellikki, kun onhan tuommoinen pyöreä, kirjava karvapallo nyt vain niin liikkis.
Toimii todella loistavasti pienten talutusratsastuksessa. On itse rauhallisuus ja töpsyttelee vain eteenpäin tyytyväisenä, mutta..
Sitten kun selkään nousee ratsastaja joka menee yksin. Ilman taluttajaa, kuten Isoneiti meillä.
Käynti menee vielä hyvin, mutta ravatessa innostuu tikuttamaan niin lujaa ja nostaa herkästi laukan, että se ei ole enää turvallista aloittelevalle ratsastajalle.
Se ei pukita eikä hypi pystyyn, mutta lujaa se menee, eikä epävarma ratsastaja saa sitä välttämättä tuntumalle kunnolla. Juoksee ennemmin vähän karkuun, mitä enemmän paniikissa kiskoo.
Loistava maskottiponi siis, mutta ei mikään opetusmestari, tai vaatii ainakin topakan ratsastajan selkään.
Itse menin sillä toissapäivänä ja meni ihan hyvin.
Joten, jos innostuit niin otappa yhteyttä niin tehdään kaupat :D Ihan tosi.

Nyt siis mietitään, luovutaanko Veerasta ja keskitytään Neidin kanssa Ikaroksella ratsastukseen, joka on itse viilipytty kolmevuotiaaksi.
Kun aikuinen kävelee vierellä niin jopa meidän Pikkuneiti on mennyt sillä yksin.
Toki Ikaros tarvitsisi vielä monet monet ratsutukset ennen kuin on valmis poni, mutta ratsastelen sitä myös itse säännöllisesti.
En toki kehu olevani mistään kohti mikään kouluttaja, mutta poni on niin järkevä ja lungi, että tähän asti ollaan kyllä pärjätty sen kanssa päinemmekin.

Mutta nyt kohta tulee jo kiire, joten poninpyydystykseen!!
(Joka on välillä niin hanurista, varsinkin jos on kiire, ja varsinkaan kun ei tiedä millä päällä se tyyppi siellä laitumella tänään on!)

Ps. Kuvat viime viikolta kun ilta-aurinko paistoi niin niin komeasti.
Tätä valon määrää on ikävä kun sataa viikosta toiseen. Kohta se taas alkaa. Syksy ja sateet.