The End

Kyllä, se on nyt päätetty.
Blogipolku on toistaiseksi minun osalta kävelty maaliin. Tai sanoisinko paremminkin olevani jossakin matkan varrella levähdyspaikalla, koska en sano ettenkö koskaan enää jatkaisi.

Nämä viisi vuotta ovat olleet ihan parasta täällä somessa.
Olen saanut uusia tuttavia, osaa teistä en ole edes koskaan nähnyt, mutta olette vaikuttaneet minuun joka tapauksessa niin, että pidän teitä tuttuna.
Joka ikinen positiivinen ja kiva kommentti on sykähdyttänyt mun sydäntä ja nostaneet fiilistä ja tunnetta siitä, että olen tässä hyvä.
Joka ikinen negatiivinen kommentti on vahvistanut minua siitä, että nousen sieltä lyttäyksen tuottamasta pahasta mielestä entistä vahvempana. En väitä että niitä ilkeitä kommentteja olisin tarvinut tai ilman niitä en olisi se mitä nyt olen, mutta kaikella on tarkoituksensa. Tässäkin.

Viiteen vuoteen mahtuu valtavan paljon. Paljon iloa ja riemua, mutta paljon tuskaa ja suruakin. Olen jakanut teidän kanssa pienen ison osan elämästämme, välillä tuskitellen, olenko kertonut liikaa?
Yhtään sanaa enkä lausetta täältä en pois saa, seison niiden takana, enkä aio sulkea enkä poistaa blogia, se saa elää täällä omaa elämäänsä ja ilahduttaa tai vihastuttaa edelleen.
Ehkä joskus palaan takaisin. Ehkä en. En tiedä sitä vielä, enkä jaksa sitä edes nyt ajatella.

Syytä tähän lopettamiseen en sen kummemmin osaa sanoa.
Ajan puute, elämän ja arjen hektisyys ja ressi siitä kun en ehdi tiuhemmin postata.
Ideoiden puute jne. Nyt tarvitaan miettimistaukoa.

Kiitos teille kaikille ketkä vuosien varrella ootte olleet mukana.
Tykkään teistä mahdottoman paljon <3