Kodarissa

En tajua miten ennen on voitu elää ilman kodinhoitohuonetta?
Miten ihmiset ovat jaksaneet pestä pyykin käsin?
Miten heillä on talviaikaan riittänyt puhdasta vaatetta, kun pyykinpesu on suoritettu tyyliin avannossa!
Miettikää oikeasti meitä tämän päivän vellipylly ihmisiä. Meillä on kaikki asiat ihan sairaan hyvin, meistä ei kukaan selviäisi, jos meidät lykättäis sata vuotta taaksepäin tekemään ja olemaan sen hetken asioita. Suurin osa kuolisi jo siihen kun sian pieremän aikaan pitäisi nousta navettaan.
Joskus kun oikein valitututtaa, niin ajattelen aina sierrettyneitä käsiä jääkylmässä vedessä tai kuivaa leipää tai aamusta iltaan jatkuvaa työn tekoa tai kauheaa sotaa ja sen jälkeistä aikaa, niin alkaa kuulkaa omat murheet tuntua hyvin mitättömiltä.

No niin, asiaan.
Eli kun neljä vuotta sitten ostettiin tämä talo, oli lähes ensimmäisenä mielessä, että niin tosiaan, tässähän ei ole minkäänlaisia pyykkitiloja.
Kahden uuden talon rakentajille se oli pienoinen shokki. Eihän ilman kodaria voi elää!

Meillä on kellarissa sauna ja pesuhuone (mitkä siellä oli alunperinkin). Portaat kun laskeudutaan kellariin, niin pesu-osasto on vasemmalla perimmäisenä. Kellari oli ihme sokkelo, vähän seinää tuossa ja ovi tuossa ja nurkkaus tuossa.
Onneksi saatiin kuningas idea ja revittiin kaikki seinät ja ovet (kantavia seiniä lukuunottamatta) irti ja auki ja maan tasalle.
Vanhan öljylämmitys-kattilan mieheni hajoitti osa kerrallaan ja kantoi pihalle (meille tuli maalämpö) ja kellariin saatiin järkeviä neliöitä lisää.
Siispä nyt kellarin alimmalla rappusella kun seisoo, niin oikealle kädelle jää ovi, josta pääsee tilavaan varastoon (voiko ihmisellä olla koskaan liikaa varastoa?), suoraan edessä on pieni "aula", jossa on mm. siivouskomerot. Vasemmalle kun astelee oviaukosta läpi, tulee ensin kodari ja sen jälkeen pesuhuone ja sauna.

Kuvassa olevan pöytätason alla on pyykkikone ja kaksi alakaappia pyyhkeille.
Vastakkaisella seinällä (joiden väliin jää ehkä metri tilaa) on täyskorkeat (niin korkeat kun kellarissa nyt voi olla, koska se on todella matala) pyykkikaapit neljällä isolla korilla joiden päällä on molemmilla puolilla kaksi hyllyä.
Oviaukon toiselle puolelle jää lisää pöytätasoa ja sen alle isot vetolaatikot (joissa säilytän välikausivaatteita ja toppavaatteita vuorotellen) ja pöytätasoa vastapäätä seinän vieressä on kaksi pyykkitelinettä ja nurkkaan mahtuu vielä maalämpöpumppumikäliehässäkkä.
Kodari on siis niin pikkuruinen ja kapea ja kaikkea, mutta se toimii. Pöytätilaa riittää ja pyykit saa hyvin kuivumaan ja vielä riittää tosiaan säilytystilaa ulkovaatteillekin.
Olen kyllä niin tyytyväinen, että keksittiin tällainen ratkaisu. Lapsiperheessä ja missä vain perheessä, kodari on lähes välttämätön. En halua edes ajatella minkälaista olisi asua kerros- tai rivitalossa tällaisen sakin kanssa.
Ei sillä että tämän laulukuoron kanssa ongelma olisi varmasti joku muu kun kodarittomuus. Heh.

Joka päivä kun viikkaan ja ripustan pyykkiä, olen niin iloinen omasta kodaristani.
Joka päivä kyllä puhisen, että miten ihmeessä meillä voi olla näin paljon pyykkiä ja ei paljo kiinnosta tää pyykkääminen.
Ai niin Salla, muista jäätyneet kädet.

Pyykkäys on kyllä loputon suo, eikä valoa näy tunnelin päässä juuri koskaan.
Jos kerrankin sattuu, että jonkun korin saa tyhjäksi, niin se on jo suklaalevyn paikka.