keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Day 7



Aamu
 
 

 
Kevään vauhdikkain aamu.
Puhelimesta loppunut yöllä akku, kello ei soinut, tuli hiukka kiire saada muutenkin aamu-uninen poju ajoissa taksiin, mutta niin vain ehdittiin ajoissa.
Painuin itse vielä hetkeksi pehkuihin.
 
Yhdeksän maissa kömmittiin lopulta koko loppusakki ylös.
Aamupala ja päivän vitamiinit napaan ja sitten ruvettiinkin jo suunnittelemaan kerhoon lähtöä.
Keskiviikkoisin siis 4- ja 5-vuotiaat ovat 2,5h seurakunnan kerhossa.
 
 
Päivän asu
 

 
Koitin suostutella pikkuväkeä yhteiseen asukuvaan, mutta kuten me kaikki tiedämme, se on yleensä aika mahdotonta. Sähikäinen tyyräsi itseään sentin päähän linssistä koko ajan, eikä kuvaamisesta tahtonut näin ollen tulla yhtään mitään.
 
Pikkuveljen pöksyt Polarn O. Pyret, paita H&M
Neidin farkut KappAhl, paita H&M
Isoveljen farkut Lindex, paita Småfolk
 
Äidin kerhoreissu-asu
Neule H&M
Huivi H&M
Toppaliivi Vero Moda
Farkut H&M
Kengät Ellos
(Kyllä, ostan omat vaatteeni lähes aina henkkamaukalta!)
 
 
Hiukset
 

 
Tämä päivä mentiin leteillä.
Jopa ennätyksellisesti iltaan asti.
Me molemmat tykätään!
 
 
Ruoka
 
 
Makaroni ja jauheliha.
Ei pakosta maailman kulinaristisin vaihtoehto, mutta taatusti monen lapsiperheen helppo ja nopea arkiruoka.
Meillä ainakin uppoaa kaikkiin.
 
 
Tärkeintä
 
 
Kerhossa oli askarreltu enkeleitä.
Äiti, eikö ookki enkeleillä aina kultaiset siivet?
Luulisin.
 
 
Päivä
 
 
Tänään oli mun vientivuoro.
Sisko toimi paluukuskina. Kätevää.
 
Lähtö tämmöisen sakin kanssa on enemmän kuin operaatio.
Lähtöhetkellä vauva tulvii molemmista päistä, taksilaista ei näy eikä kuulu.
Härdellitilanteen pelasti naapuri, joka lupasi päivystää eskarilaista, kun meidän oli pakko jo rientää. Missä lie taksi kuhnannut, kun oli puoli tuntia myöhässä normaalista!
Ehdittiin.
 
 
Ilta
 
 
Miehen lentopallo.
Lenkki.
Itkevä vauva.
P**kahousu.
Viittä vaille katastrofi.
 
 
Päivän kiva juttu
 
 
Viikon toinen herkkupäivä.
Kuka voi oikeasti elää ilman suklaata?
En mä ainakaan.
 
 
Tasan viikko haastetta takana.
Luulisin, että tää oli nyt tälläerää tässä.
Ehkä taas joskus lisää.
 
Muuten jatketaan kirjoittelua entiseen malliin!


9 kommenttia:

  1. Täälläkin saattaa "joskus" olla tällaisia härdelli lähtöjä, meillä 3 ja 5 vuotiaat pojat on kolme kertaa viikossa seurakunnan pikkukoulussa 9-12 ja todellakin helpottaa kun naapurin kanssa kuskataan puokkiin, tulee sen 1-2 kertaa viikossa vuoro. Mutta ah, mikä rauha talossa vähä aikaa päivästä! :)

    (nuo minttususut on muute äly hyviä, ostin viime vkonloppuna :P )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä kiva että on jotain ohjattua toimintaa lapsille. Ja en väitä etteikö täällä kotonakin ole aina hiukan rauhallisempaa menoa silloin :)
      Ja noi Susu-palat, ei voi olla totta miten ihania ne on!
      Täytyy sanoa, että pussillinen ei tunnu missään :O

      Poista
  2. Tosi kiva ollu seurata teijän päiviä!ü mutta varmasti haastava ja aikaa vievä haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) mutta tosiaan, aika vauhdikasta on ollut nää päivät! Kivaa kuitenkin..

      Poista
  3. Tuo enkeli on kyllä liikuttavan ihana.

    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookki..lasten työt ovat joskus niin herttaisia..:)

      Poista
  4. Olipa hauska katella viikon ajan toisen pikkulapsiperheen arkea. :) Teillä on kyllä arki nätisti järjestyksessä, lapsetkin pukeutuneena jne. Meillä tytöt hilluu topeissa tai pienissä mekoissa siihen asti että lähdetään johonkin, tai jos ei lähdetä mihinkään niin koko päivän, ei tietoakaan pitkistä housuista, sukista, hiusten kampaamisesta jne. :)
    Joo voin kuvitella että viikko oli sopiva aika.. 15 päivää kuulostaa tolkuttoman pitkältä urakalta. Mä kykenisin tuommoseen urakkaan yhden päivän ajan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin on hyvin usein just tuo tilanne :) kaaos pahimmillaan, mutta se on aina ihan kiva jos välillä saa sen kaaoksen hallintaan! ;)

      Poista
  5. tuo kaaos just sillon ku pitäs olla kiireellä jo menossa:) liianki tuttua...mutt kummasti se vaan unohtuu ja taas ollaan uudestaan menossa...
    elämän parasta aikaa,ku lapset on siinä äiteen lähellä,haikeena sitä aikaa jo muistelen...

    VastaaPoista