maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kaupungilla





Täältä maalta kun lähdetään kaupunkiin niin sinne siis kirjaimellisesti läh-de-tään.
Tarkoitan tällä siis sitä, että matkaan menee vajaa tunti ja takaisin toinen mokoma, joten pakosta reissuun tuhlaantuu puoli päivää vähintään.

Nautin käydä shoppailemassa yksinään. Kiertelen rauhassa kirpparit, sitten poikkean kauppoihinkin jos on aikaa. Kirppis-ihmisenä ja nettishoppailu-ihmisenä käyn tätä nykyä oikein oikeasti kaupoissa todella harvoin. Mutta eihän siitä pääse mihinkään, se on tosi kivaa, paitsi sovituskopit. (Ei kaipaa selitystä?)

Tällä kertaa mukaan lähti kaikki muut paitsi koululaiset. Lähdettiin jo aamupäivällä ja pojat polkivatkin kodin sijaan naapuriin muutamaksi tunniksi evakkoon, kunnes iltapäivällä kotiuduimme.

Pikkuväki oli haltioissaan.
Tiesin että menoa ja meininkiä tulisi varmasti olemaan (siitä pitää huolen kolmivuotias) mutta toisaalta toisen vanhemman läsnäolo helpottaa huomattavasti asiaa ja itsekin pääsin tosiaan sinne sovituskoppiinkin asti.
Tämä meidän pikkuherra on varsinainen sähikäinen. (Tai ehkä olisi useammin tarve ihmisten ilmoille?). Juttua tulee (isoon ääneen tottakai) ja askel on niin joutuisa että hiki tulee (aikuisilla siis).
Hauskaa ja varsin viatontahan se yleensä on, ja onneksi suurin osa ihmisistä taitaa olla varsin lapsiystävällisiä koska hymyjä heltisi kuitenkin aika monta. <3

Päivä sujui varsin mallikkaasti, pienistä hyppelyistä huolimatta. Onneksi meidän muksut ovat osanneet yleensä käyttäytyä julkisilla paikoilla (kröhöm, koputan puuta) eikä kukaan ole juurikaan keksinyt ihan övereitä vetää.
Pikkuneidin känkkäränköillä ei kyllä uskalla vielä ruveta kovin kehuskelemaan! On nimittäin sellainen temperamentti että oksat pois mikä mökä jos joku asia ei kelpaa (mm.välipala banaani kun toiset vetää ranuja).

Päivän saalis oli myös aivan kohtuullinen.
Rahahan se tuppaa palamaan mutta taasen ei tarvi alasti kulkea.
Shoppailun ärsyttävin osio odottaakin sitten aina kotona. Kaikkien niiden tsiljoonien lappujen ja lippujen ja nipsujen saksiminen.
En uskalla ulkoistaa sitä edes kellekään kun tuloksena on aina vähintään reikä sukanvarressa.

(Kuvissa ei oikein ole päätä eikä häntää, ajattelin ottaa kameran mukaan mutta vesitihku ja tuuli sai ajatukseni muuttumaan. Ja sitä paitsi poikasen puuroraivarit ja hopulla lähteminen taisi pistää unohtamaan koko homman. Ei siis kuvia itse asiasta.)



2 kommenttia:

  1. Ihanat suloposket <3 Ja niin on meilläkin sitä lähtemistä, kun johonkin mennään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä oikea päivänsäde <3 tai toisinaan varsinainen myrsky :)

      Joskus on lähtemisen riemu kaukana :D

      Poista