Heissan!

Anteeksi hiljaiseloni (viikon taukoa ei ole liene ollutkaan tässä blogissa koskaan), mutta tässä ollaan oltu pienissä tienesteissä.
Olen tässä saanut maistella semmoista kakkua, että välistä on ollut pienoisia nielemisvaikeuksia.
Kun on "laiskotellut kotiäitinä" (niinkuin tämä nimeltä mainitsematon edustajamme suustaan päästi) niin muutama kahdenkymmenen tunnin työpäivä vetää hiljaseks. Hetkeksi. Kunnes taas pursotetaan käsi krampissa.

Nautin ihan älyttömästi työstäni leipomossa. Paikka on pieni kotileipomo, jossa tehdään alusta asti kaikki itse, omin pikku kätösin.
Ihan nappijuttu tänä valmisruokien ja esipaistettujen tuotteiden tulvassa. (Pakastepullat on kyllä sikahyviä.)
Ja joskus kun uuvuttaa, (mm.viidensadan pullan paistumista vartoessa tai kolmenkymmenen täytekakun seassa häärätessä) niin viimeistään tilipäivänä pistää hymyilyttämään.

Kesä on kuitenkin ihan älyttömän lyhyt. Kun pääsee alkuun, niin jo loppuu.
Tulee ikävä aamupullaa, mutta aamuista äidin huuteluakin on jo ehtinyt tulla ikävä.

Työputki on taas muutamaksi päiväksi poikki, joten toivokaamme hellettä ja hyviä uintikelejä. (Kohta kymmenen vuoden talviturkki pistää hikoiluttamaan. Tosin vesi on edelleen niin hyistä, että taidan edelleen pysytellä karvoissani.)
Tai huominen menee kyllä ajellessa puolen Suomen halki pirssinvaihtoon, mutta paistaahan se aurinko auton ikkunastakin.

Ps. Tarjottimen minttuinen väritys pakotti siirtämään tuotteen ostoskoriin. Siinä se hivelee silmiä sen kun ehtii.