tiistai 30. heinäkuuta 2013
Jussit
Meidän puput ovat kotiutuneet meille tosi hyvin.
Tosin enin huuma on jo laantunut lasten osalta, mutta edelleen jokaikinen päivä pienet lepertelyt kuuluvat asiaan.
Kun ne on vain niin söpöjä ja ihania ja pehmeitä ja ja ja..
Muutamilta haittavaikutuksilta ei olla kuitenkaan vältytty.
Juniori käyttää toisinaan pupujen juoma-astiaa myös omaan janoonsa.
Kaksi tolloa keksivät kaataa saippuakuplavettä tähän samaiseen astiaan. (Toiveessa kai kuplivia pupuja.)
Vain pientä vääntöä on ollut siitä, kuka siivoaa TAAS häkin. (Papanoiden määrä yllätti. Jestas.)
Mutta noin yleensä ottaen pupujen hankinta on ollut todella kannattavaa.
Omasta laatikkokasvimaasta on saatu salaatit ja herneenversot ja porkkanan alkujakin kavereille ruoaksi. Ja koska oman maan porkkanat ovat saavuttaneet vasta yhden senttimetrin mittaisen soiron, niin on turvauduttava vielä kaupan tarjoamaan tavaraan.
Porkkanat ovat meinanneet muodostua pieneksi ongelmaksi.
Yli-innokas pupufani raahaa nimittäin porkkanapussia ulko-ovea kohti heti kun silmä välttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
puput on ihania juu,mutt se häkin siivoominen onki oma juttunsa:)
VastaaPoistameillä oli vuos sitte gerbiilejä,lopulta osa rupes oireilemaan allergian takia niin ett oli pakko laittaa eteenpäin.itte oisin pitäny ne,on muuten melekosia pahvin tuhoajia :P
Ehkä parasta pupuissa on ollut se, että lapset ovat oppineet ettei eläimiä tarvi pelätä. Ja ovat myös oppineet hienosti hoitamaan/käsittelemään niitä..
Poista