Lehtien koti

Joskus (aina) mulla iskee päähänpinttymä johonkin juttuun.
Mä oon tätä lehtitelinettä kuola valuen käynyt hiplaamassa jostain viime syksystä jo. Ja aina oon jättänyt sen hyllyyn.
Ei mikään älykallis härpäke, mutta jos on kärryt täynnä tavaraa noin satasen edestä niin jostain pitää sit luopua, telineestä tai vaippapaketista. Tässä härdellissä vaippapaketilla on ehdottomasti enempi käyttöä.

Yleensä mulle käy niin, että sitten vihdoin ja viimein kun pääsen kaikesta piheydestäni yli ja hipsutan (kiidän) kauppaan eurot kilisten, on hylly SEN kohdalla tyhjä.
Tälläkertaa siinä oli yksi. Olin onnellinen.

Mistä sitten lähti moinen himo seinällä roikkuvasta lehtitelineestä?
Muutama muukin meidän huushollissa oli innostunut mun lehtien selaamisesta niin mä halusin lukea lehteni kokonaisena, en 2x2cm palasina. Toki oli pienimuotoista aivojumppaa palapelin muodossa, kun koitin yhdistellä revityt palaset lukemiskelpoisiksi.

Jos sitte eläkkeellä sais lukea lehtensäkin ihan yksin, sileänä, kiiltävänä, painomusteelle tuoksuvana. Kun nyt ne on yleensä ruttuisia, revenneitä, kuolaisia ja täynnä likaisia sormenjälkiä.

Mutta siihen mummoiluun on vielä aikaa, niin nyt itsekkäästi nostan lehteni rakkaiden rapakäpälien ulottumattomiin. Olen kyllä huomannut, että telineen alle on alkanut ilmestyä milloin minkäkin näköisiä kekoja erinäisiä penkkejä ja laatikoita ilmeisesti lehdenhaku tarkoituksessa.

Täytynee palkata ympärivuorokautinen vartiointi tai jotain.

Ps. Miksei lehtilaatikossa lojuvat K-Marketin mainokset kelpaa?