Pelastakaa maapallo!

Olen joskus ennenkin täällä blogin puolella kehuskellut niillä pienillä vihreillä ekoteoilla mitä tulee päivittäin tehtyä. (Nyt ei puhuta niistä puolen tunnin kuumista suihkuista mitään.)
Kauppakassit muovipussien tilalle. Kirppis shoppailua. Pyörällä asioille ym.
Ja kierrätys tottakai.

Meillä kierrätetään metallit, pahvit, paristot, muovit, pullot, lasit ja lehdet.
Metalleja kertyy pääasiassa säilykepurkkien muodossa.
Pahveja kerätään jättisuureen kassiin, joka muuten seitsenhenkisessä perheessä täyttyy jättinopeaa.
Paristoja joudun kasaamaan yläkaapin ylähyllylle, koska lapsosten mielestä niissä on jotain älyttömän kiehtovaa ja vain mielikuvitus on rajana mitä niillä voi tehdä. Hui.
Muoveja kertyy lähinnä pesuainepurkeista ja mehupulloista. Pesuaineen kulutus on varmasti maksimi, mutta mehun kulutus koitetaan pitää minimissä. Äiti tykkää, lapset ei.
Pulloja kerätään kuin eiliset juopot konsanaan. Kaikki ojan penkat kolutaan euron kiilto silmissä. Siis lasten, ei äidin.
Lasinkeräys loota täyttyy lähinnä pilttipurkeista. Vauva ei vielä sitä herkkua ole saanut, mutta kaksi edellistä popsii hedelmäpilttejä välipalaksi enempi kuin onnessaan.
Lehtikori on varsinainen murheen kryyni. Aina kun sen tyhjentää, niin kohta se jo on täysi. Alan epäillä että naapurinkin mainokset eksyvät meidän koriin.

Kannatan kierrätystä ihan ehdottomasti kaikissa muodoissa, mutta viimeksi kun lähdin pahveja viemään keräyslaatikkoon meinasi kannatus loppua kertakaikkiaan.
Kaupan pihalla odotti ylitse vuotava säiliö täynnä ihmisten pizzalaatikoita, ja kun olin saanut tungettua omat kananmunakennoni toisten samanlaisten joukkoon kävi pienoinen puhuri kylätiellä ja tempaisi puolet kassin (ja osan säiliönkin) sisällöstä pitkin marketin parkkipaikkaa.
Siellä sitä sitten pyllisteltiin tukka silmillä liivinsuoja pakkauksia kaverin auton alta.

Jos joku olisi tullut taputtamaan olkapäätä ja sanomaan, että kyllä kierrätys kannattaa, olisin todennäköisesti purskahtanut itkuun.
Että joskus voikin olla huono mäihä.