Fiktio vs. Fakta

 

Rakastan tuota kirjahyllyä.

 

 Jonkun muunkin mielestä se on ihana kaikkine kirjoineen.

Ja se joku (tai ne jotkut) käy räjäyttämässä sen viisi kertaa päivässä (eikun tunnissa).

 

 

 Rakastan myös meidän kodinhoitohuonetta ja kuraeteistä.

Ne on ihanan tilavat ja kätevät.

 

 

Niiden lattiapinnat toimivat jälkikasvumme vaatekaappeina.

Vaikka kuskaan jatkuvasti sieltä pois likaisia vaatteita, leluja, reppuja ja nostelen kypäriä, takkeja ja housuja naulakoihin niin siltikään ovesta ei pääse sisälle ilman kaivosmiehen varusteita.

 

 

Keittiössä viihdyn myös ja tykkään siitä.

Nautin siitä kun pöydät kiiltelevät ja purkit ja systeemit ovat omilla paikoillaan.

 

 

Kuitenkin, vaikka hinkaan ja hiestän kynnet verillä, niin lopputulos on melkein jatkuva kaaos.

Koko ajan joku syö, juo tai tyhjentää muuten vain kaappien sisältöjä lattialle.

 

 

Lastenhuoneitakin järjestelen ja asettelen parkkitalot, eläin-figuurit ja pehmolelut (kirjoista puhumattakaan) just niille tarkoitetuille, sopiville paikoille päivittäin.

Olen harkinnut luovuttamista..

 

 

..koska mun ei tarvi käydä kuin kaupassa, niin ne lastenhuoneetkin on ehditty räjäyttää.

 

Olen pääasiassa luopunut päivän aikana tapahtuvasta järjestelystä, koska se on tässä kahdeksan vuoden aika todettu todellakin niiiin turhaksi hommaksi.

Siitä vielä pidän kiinni, että illalla ennen nukkumaanmenoa kaikki tavarat olisivat omalla paikallaan.

 

Tuumin, että jos sulkisin silmäni tältä kaikelta kaaokselta ja lukittautuisin huoneeseen läppärin kanssa ja laittaisin diaesityksen pyörimään niistä kuvista joissa on kaikki tiptop.

Mielenrauhaa.

 

Meillä eletään niin jännittäviä hetkiä täällä tiptopin ja kaaoksen keskellä, että en kykene kuin maha ja pää ja koko kroppa kipeänä ja jumissa kaikesta jännityksestä kulkemaan edes takaisin järjestelemässä.

Toivottavasti (tai en edes oikein tiedä mun fiiliksistä onko ne hyvät vai mitkä) mulla on pian jotain kerrottavaa teillekin!