Lukemisen tuskaa

En ole viimeaikoina saanut luettua yhtään.
Syitä lukemattomuuteen on tsiljoona (aikaiset aamut+kiireinen päivä=puolikuollut iltaisin, on yksi niistä).

Ahdistuin kun luin jonkun artikkelin, jossa oli tutkittu tämän päivän lasten ja nuorten kiinnostuksen kirjallisuuteen vähentyneen huomattavasti, kun tämä kaikki tekniikka on tuotu niin joka päivään ja joka hetkeen.
Huomaan siis tuon ylläolevan jutun liippaavan aika läheltä itseänikin. Ärsyttävän paljon.

Jutun luettuani päätin, että luen jatkossa taas enemmän.
Jos jaksaa iltaisin selata puhelintakin ennen koomaan vaipumista, jaksaa lukea muutaman sivun kyllä kirjaakin.
Ja ei se mitään pakkopullaa meikäläiselle ole, nautin suunnattomasti hyvästä kirjasta, se lukeminen on vain jäänyt kun ei muka viitsi sitä kirjaa ottaa käteen sen luurin sijaan.

Olen kirjojen suhteen myös kaikkiruokainen.
Kirjat myös herättävät yleensä runsaasti tunteita:

1. Hilpeys.
Ei ole mikään niin parasta kun hekottaa jollekin kirjan jutulle!
Tosin mieheni (jonka lukuharrastus on alkanut ja loppunut aapiseen) mielestä kirja ei vaan voi olla noin hauska!! Kyllä muuten voi.

2. Suru.
Siinä missä kikatan hervottomasti jollekin hauskalle kohdalle kirjassa, saatan myös itkeä vollottaa surkeana jotain surullista kohtaa. Olen muuten aika hyvä eläytymään.
Lapseni ovat perineet kai minulta tämän eläytymisen, ei tarvi kuin että Hilma-täti jättää Topin luonnonpuistoon, niin johan vollotetaan koko sakki!

3. Ahdistus
Ahdistun kaikista kuolemista, pahoinpitelyistä, hyväksikäytöistä ja muista kauheuksista niin, että kirja on pakko lukea loppuun silläkin uhalla ettei meinaa henkeä saada pahan olon vuoksi.
Eritoten kravattia alkaa kiristää, kun nämä edellä mainitut kohdistuvat lapsiin.
Tekee mieli rutistaa omia muksuja, että ihanaa että olet siinä ja turvassa.

4. Pelko.
Just tuo kuvassa sängyn päällä oleva kirja on herättänyt pelkoa.
En itse asiassa ole uskaltanut sitä vielä lukea edes loppuun.
Toistaiseksi en ole lukenut sitä iltaisin (koska taatusti se tulisi uniin) enkä aamuyöpalalla, koska muuten en uskaltaisi astua ovesta pilkkopimeälle pihalle, enkä näin ollen pääsisi autolleni, joten en sitten pääsisi töihinkään. Aika Super nössöä, mutta taatusti hei joku kummitus hyökkäisi auton takaa mun kimppuun ja thats it. Siispä sitä on luettu vain päiväsaikaan ja kummasti vain se lukemiseen tarkoitettu aika tehdään jotain muuta. Tai siis sitä ei käytännössä ole.

5. Romantiikka.
Joskus on niin ihana lukea jotain rakkaushömppää.
Ei sillä että sitä omasta elämästäkään puuttuisi, mutta jotenkin tässä on päässyt käymään vuosien vieriessä niin, että ne kynttiläillalliset on vaihtuneet tekstiviestiin tuotko rakas nikotiinipurkkaa.
Ällöromanttista, etten sanois. (Emmä nyt ihan tarkkaan muista kyllä yhtään kynttiläillallistakaan, mutta jotain voikkaria sitä joskus on saatettu vetää kynttilänvalossa)

Sellaisia sepustuksia täältä.
Nyt mä meen tuonne olkkariin, pistän kaikki valot päälle ja jatkan Yömyrskyä.