Te kysyitte, minä vastasin #1

Kysymyksiä tuli tosi paljon, kiitos teille kaikille niistä.

Tuli oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä, tällaisiin on kiva vastailla.

Jännitin tosiaan melkoisesti etukäteen, mutta tämä vaikutti niin hauskalta, että voisin tehdä joskus samanlaisen uudelleenkin.

 

Jouduin pilkkomaan kysymykset ja vastaukset kahteen eri postaukseen, koska niitä oli niin monta.

Kuvissa vilahtelee sekalaisia otoksia meidän nykyisestä kodista (nyyh, jota kyllä tulee ikävä) ja pikkuneidistä (jota myös ikävöin joka ikinen hetki kun olen hänestä erossa).

Siinä hän pitelee pientä serkkupoikaansa sylissä (ts.vauva rönöttää neidin jalkojen päällä miten kuten) ja päästi melkoisen sotahuudon kun joku yritti vauvaa siitä ottaa pois. <3 Neiti siis, ei vauva. Höhöö.

 

Onko sulla lapseta asti ollut haave maallemuutosta, tai vai oletko jo joskus asunut maalla?
Olen elänyt lapsuuteni todellakin landella. Mielestäni se oli mitä parhain paikka asua siihen asti kun sisäinen teinini pyrki esiin ja ikinä ei pääse kavereille ja koskaan ei kukaan vie sinne eikä tänne..tiedättehän? Silloin päätin, että jos ja kun joskus asun omillani niin kirkon torni pitää näkyä ikkunasta (tai ainakin kellot kuulua).
Näköjään kaikki on mahdollista. Koskaan ei todellakaan pidä sanoa, ei koskaan. Hahaa.

Mitkä on suurimmat haaveesi?
Kyllä tässä ollaan parhaillaan elämässä suurinta haavetta. Meillä on ihanalla paikalla ihana maatila, johon joskus saadaan ne omat kauramoottorit. Tämä on ollut jo pitkään koko perheen yhteinen haave.

Jos saisit päivän omaa aikaa ja 100e rahaa, mitä tekisit?
Jos saisin päivän omaa aikaa, nukkuisin aamulla pitkään, söisin rauhassa aamupalan ja joisin aamukahvin. Menisin takaisin sänkyyn ja ottaisin hyvän kirjan ja nukkuisin vielä vähän.
Kävisin lenkillä tai salilla ja vaikka kirppiksellä (tuhlaamassa sen satasen :D).

Mikä on parasta isossa perheessä?
Aina on juttuseuraa, tekemistä, ääniä. Paljon on ihanaa, paljon myös rasittavaa, mutta en osaisi kuvitella mitään muuta siispä tämä on kokonaisuudessaan aika parasta <3

Haluaisitko lisää lapsia?
Tämä on mulle (ja meille) tosi rankka paikka. Mietin ensin miten tähän vastaisin, vastaisinko mitään. Mutta, keväinen keskenmenoni oli niin raju, että me ei enää koskaan voida lapsia saada.
Olen joka päivä äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen näistä viidestä lahjasta jotka meille on annettu <3 Jos joku ikinä pitää lasten saamista itsestään selvyytenä, voin kertoa, hän on niin väärässä.

Mikä saa sinut onnelliseksi?
Lapset, mieheni, nämä touhut täällä kotona. Se, että asiat menee toisinaan niin kuin toivoo.
Meidän elämässä on niin paljon onnea, ettei siitä aina edes tajua olla tarpeeksi onnellinen.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Varmaan jossain tallin nurkalla saappaat hevosenpaskassa ;D

Jos lapsesi olisivat värejä, mitä värejä he olisivat ja miksi?
Esikoinen olisi sininen. Toisinaan sähkönsininen. Kaikessa rauhallisuudessaan ja toisaalta räiskyvyydessään. <3
Kakkonen olisi vihreä. Reipas, toimelias, touhunpoika. <3
Isoneiti olisi pinkki. Ainakin tällä hetkellä. Koska kuusivuotiaat kimulit nyt vain ovat yhä pinkkiä päästä varpaisiin. <3
Pikkuveli olisi punainen tai oranssi. Meidän ikioma elosalama velikulta. <3
Pikkuneiti olisi keltainen. Kaikkien silmäterä, päivänpaiste. <3

Mitä värejä te vanhemmat olisitte?
Varmaan ruskeita, sekoitus kaikista lasten väreistä :D

Mitä lapsenne harrastavat? Entä te vanhemmat?
Esikoinen ja Kakkonen käyvät molemmat partiossa, uimakerhossa ja ratsastamassa. Kakkonen käy lisäksi seurakunnan poikakerhossa. Isoneiti myös aloitti ratsastuksen. Pikkuveli käy seurakunnan kerhoa ja Pikkuneiti harrastaa vain äidin mukana lenkkeilyä ja yleistä säätämistä :).
Itse ratsastan, lenkkeilen, käyn spinningissä ja salilla, luen ja kirjoitan blogia.
Mieheni käy salilla ja sählyssä. Lentopallo on myös yksi vakkarimeno, jos vain on mahdollisuus.

Millainen on unelmatalosi? Mikä juttu on ehdottoman hyvä kotonanne?
En oikein osaa sanoa. Olen tykännyt nykyisestä kodistamme tosi paljon, enkä kaipaa tänne mitään erityistä, enkä laittaisi mitään poiskaan. Tosi kiva juttu on tässä se, että asumme rauhallisella paikalla vaikka tästä on reilu kilometri vain keskustaan. Ai niin, ja ilman rikkaluukkuja keittiössä ja kuraeteisessä en ehkä voisi elää. Ai niin, mutta uuteen vanhaan taloonhan niitä ei ole mahdollisuutta laittaa. Ehkä mä sit vain sopeudun ;)

 

Mistä asioista saat voimaa pyörittää arkea?

Tarvin säännöllisesti omaa aikaa, ja kuten moni tietääkin, käytän sen lähes aina liikkumiseen.

Vaikka olisin kuinka väsynyt, mutta vaikkapa lenkin jälkeen saan niin paljon energiaa jaksaa loppuillan vaikka olisin noussut aikaisin töihin. (Siinähän tuli monta vaikkaa.)

Saan myös voimia siitä, että rakastan näitä ihmisiä näiden seinien sisällä. Ja siitä vastarakkaudesta mitä saan kokea päivittäin <3.

 

Mikä on parasta äitiydessä?

Se on sekä parasta että pahinta. Se, että olen viidelle ihmiselle yksi heidän elämänsä tärkeimmistä ihmisistä. Ehkä jopa se tärkein. Osaanko täyttää paikkani? Aika monesti olen epäonnistunut, mutta haluan tehdä parhaani.

 

Mitä hyviä puolia sinussa on?

Apua. Osaisin ehdottomasti paremmin vastata siihen päinvastaiseen kysymykseen.

Huumorintaju ainakin, sillä oon selvinnyt jo näinkin pitkälle :D

Sehän on fakta ettei tänne viihtymään oo tultu, joten jostakin se riemu on revittävä surkeinakin hetkinä ;)

 

Missä toivoisit kehittyväsi?

Haluaisin näääääääääääääin pitkän pinnan. Kun nyt se on näääääääin pitkä. Ja toisinaan näin lyhyt.

 

Mitkä ovat elämäsi tärkimpiä arvoja ja elätkö niiden mukaisesti?

Tästä olisi tullut niin pitkä juttu että piti referoida.

Elää elämäni hienosti maaliin saakka. Aina ei ihan mene niin sanotusti putkeen, mutta parhaani koitan tässäkin. Huomioimalla totta kai sen, että tässä veneessä on muutama muukin.

 

Miten selviät elämän vastoinkäymisistä?

Uskon vahvasti siihen, että tätä hommaa pyörittää joku korkeampi voima.

Ihminen on itsensä kanssa aika yksin. Voin luottaa siihen että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa. Elän päivän kerrallaan.

 

Mistä olet kiitollinen?

Lyhyesti ja ytimekkäästi, kaikesta mitä olen saanut <3

 

Minkälaisena ihmisenä toivot läheistesi muistavan sinut?

Totta kai haluaisin jättää sellaisen tunteen, että edes jollakulla olisi minua ikävä.

Todennäköisesti enempi moni huokaa siinä vaiheessa helpotuksesta kun heitän veivit. No vitsi.

 

 

Onko sinulla toteutumattomia haaveita?

Onhan noita silti vielä, vaikka paljon on koettu ja nähty.

Yksi isoimmista haaveistaan on toteutumassa, siitä riittää aika pitkälle veikkaisin.

 

Hirvittääkö maallemuuton arki? Vastuu mm. eläimistä? Eli teittekö tämän liikkeen kokeilumielessä vai onko puhtaasti unelmien täyttymys?

Kyllähän sen tietää että voimia tämä projekti vaatii, mutta eihän siitäkään mitään tule jos ihan laakereille lyödään lepäilemään. Arki ja kiire ja touhut se on mikä pitää elämässä kiinni!

Kokeilumielessä ei tätä tehty, kunhan kaikki asiat saadaan kondikseen niin hyvin suurella todennäköisyydellä tuosta kodista lähdetään joko jalat edellä kappelille tai pää edellä vanhainkotiin :D

 

Miltä tuntuu uuden rakentamisen sijaan alkaa remppaamaan?

Täytyy tunnustaa tässä kohtaa että itse remontti ei paljoa meikäläisen harteita purista. Mutta sitäkin enemmän puristaa vastuu lapsista ja arjen muusta pyörityksestä ja lähinnä matskujen valitsemisesta uuteen kotiin.

Mieheltäni (joka siis tämän operaatio-remppasysteemin suorittaa) tiedustelin asiaa ja hän totesi että siistiä. Onhan tämä ihan eri juttu sellaiselle joka on ikänsä naputellut uusia taloja. Kokemus.

 

 

 

Toivon sydämeni pohjasta, että pysyit hereillä! Jos et niin kukkuu, nyt ois aika nousta siitä näppäimistön päältä.

Itsehän nukahdin noin puolen välin paikkeilla, että antakaa anteeksi jos vastaukseni ovat jostain syystä outoja tai tärähtäneitä. Nuo kaksi sanaa ei todellakaan yleensä passaa siihen kohtaan kun minusta puhutaan. Eehheeh.

 

Kukko kiekuu jälleen huomen aamuna kakskyt yli neljä.

Hyvää yötä.

(Jatkuu joku päivä..)