Alkuviikon askareita

Niin vain edellinen viikko tuli päätökseen ja uusi viikko alkoi lumisissa merkeissä.
Olen ihan onnessani sataneesta lumesta, koska täällä ehti melkein kaikki lumi sulaa pois ja joka paikka oli vaihteeksi ihan jäällä.
Muuten ei niin väliä onko lunta vai ei, mutta ihanaa kun pääsee taas hiihtämään.
Kävin edellisen kerran hiihtämässä niin, että ladut oli tosi tosi jäiset ja vähän roskaiset. Lentämällä mentiin siis kirjaimellisesti eteenpäin, kun muutamassa mäessä sai kyllä luistella kieli keskellä suuta, että pysyi ylipäätään pystyssä. Pakarat ja reidet semisti jumissa.

Tänään ajeltiin naapurikaupunkiin pitkästä pitkästä aikaa ja pyörähdettiin urheiluliikkeessä shoppailemassa. Sain joululahjaksi lahjakortin, jonka nyt hassasin uuteen hiihtopukuun ja hetihän sitä piti päästä testaamaan.
Oli muutama muukin ajatellut lähteä, ladulle siis. Siellä oli suorastaan tungosta, vaan eipähän tarvinut yksikseen hiihdellä. Tämmöinen arkajalka kun olen, niin ei ollenkaan haittaa vaikka vastaan ja ohi suihkii vähän väliä porukkaa siellä erämaassa.
Laitan kyllä aina kuulokkeet korville ja tsekkaan tiukasti latua, ettei tarvi kuulla ja nähdä kun ne kaikki kahdeksan sutta ja saman verran mörköjä läähättää perässä.
Pieni pelko persuksissa kyllä antaa kyllä kivasti vauhtia matkaan, hehhee.

Tämä mun valokuvaaminen vetelee kyllä niin maata pitkin kun olla ja saattaa.
Nytkin tähän jutusteluun koitin kaivella kamerasta jotain sopivaa, mutta hyvin tyhjää muistikorttia se näytti.
Siksipä selailin vanhoja kuvakansioita ja löysin joululta tämmöisiä heppasynttäri-kuvia, joista olin varmaan ajatellut jotain postata, vaan onpahan näköjään jäänyt.
Ihanat kepparijuhlat oli meidän ekaluokkalaisella, tupa täynnä kikattelevia pikkupimuja, ne on niin mainioita tyyppejä nämä tuon ikäiset.

Mutta hei, hyviä hiihtokelejä teille muillekin ja jos ei laji muuten huvita niin istukaa vastaanottimien ääreen toki keskiviikosta alkaen niin kuin minäkin teen, koska alkaa talven odotetuimmat kisat.
Vitsit en malta niin odottaa! Tässä on tämmöinen muutama tuskallinen odottelupäivä kun ampumahiihto loppui pyhänä, miten sitä jaksaa odotella vielä pari päivää?
Onko siellä ketään muuta urheiluhullua?

Ps. Sain jo tässä eräänä päivänä kuulla kiukkuiselta lapselta, sääki oot tuomonen koko ajan vaan istut ja katot jotain hiihtoa ja urheilua.. No sitten me pelattiin monopolia välillä.
Mutta olen kyllä ihan urheiluhullu. Laji kun laji, pakko seurata jollain tasolla.