keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Koukussa



Ilahdutin tässä muutama päivä sitten Instagramissa teitä kuvalla, missä meidän pikkuneiti on sängyn alla tabletin kera pelailemassa. Piilossa. Ilman lupaa.
Onko tuttua?

Tästä ei varmasti voi lapsia syyttää.
Me aikuisethan ne pelikoneet, äipädit ja puhelimet ollaan hankittu ja annettu lapsille mahdollisuus tämmöiseen koukuttumiseen.
Se on kuitenkin niin tätä päivää, että en jotenkin ihan hirveästi jaksa stressata siitä, että lapset pelailee ja osaa käyttää jo pienenä näitä vempeleitä tuosta noin vain. Kunhan touhu pysyy järkevänä.
Meillä laitteita käytetään päivittäin, mutta sitten vempeleet nostetaan kaappiin pariksikin päiväksi ja muksut saa todellakin keksiä jotain muuta.
Mielestäni muuten fiksuun ja järkevään elämäntapaan (harrastuksia, ulkoilua, koulun huolehtimista ja kaverisuhteita) voi ihan hyvin liittää videoiden katselun ja pelailun, kohtuudella.

Mutta on se semmoinen asia se ruudun ääressä oleminen.
Että jos et vain muista asiasta mainita (ja usein vaikka mainitsisitkin) niin ihan varmasti joku istuu kohta joku laite nenän alla.
Tai kuten meidän muksut, niin heti kun äiti tai isä poistuu samasta tilasta, niin oletetaan että on lupa pelata tai töllöttää jotain. Tästä esimerkkinä kun kävin ponit harjaamassa ja tulin takaisin sisälle, jonne lapset olivat ehtineet ennen minua, niin pikkuneiti makasi tosiaan meidän sängyn alla tabletti äänettömällä ja pelasi täyttä häkää. Kaikki keinot on sallittuja.

Huomaan myös lahjovani usein peliajalla, ja toisaalta myös kiristäväni ja uhkailevani.
Toimii tosi hyvin tässäkin asiassa.
Oikeasti. Sen verran koukuttunutta sakkia on täällä(kin) talossa, että ruutuajan lisääminen tai vähentäminen tekee todellakin ihmeitä!

Teen sitä muuten parhaillaankin.
Pikkuneiti tuli sen miljoonannen kerran alas vintistä tuohon pyörimään.
Arvatkaapa mitä lupasin.
Kulta pieni, jos nyt menet ihan heti takaisin sänkyyn ja alat reippaasti nukkumaan niin saat aamulla kattoa ryhmähaun.

No ei se kyllä mennyt.
No silti se ehkä aamulla kattoo ryhmähaun.
No todellakin olen onnistuneen kasvatuksen ytimessä.
Argh.

Ps. Olen itse myös koukussa. Oikein verkossa, tai jopa katiskassa. Tsekkaan facen ja instan noin kerran kymmeneen minuuttiin. Mutta onhan se silti ihan eri, onhan?


2 kommenttia: