Sunnuntai

Nyt on kyllä painettu hommia ihan urakalla.
Harvoin teen sunnuntaisin töitä, mutta tänä viikonloppuna sattui olemaan. Päiviin on kertynyt pituutta kellon ympäri asti ja tuntuu kyllä koko kropassa.
Yleensä kun on monta pitkää päivää putkeen, niin se on positiivista, että tulee nukuttua kunnon yöunet. Ei vain jaksa kerrassaan valvoa yhdeksää pidempään.
Jos tekee normi työpäivän, niin hyvinkin tulee kupattua puoleen yöhön. Kröhöm.
Kun se kuppaaminen on ihan parasta, koska se on sun omaa, ja sun kaksilahkeisen yhteistä aikaa sen jälkeen kun torppa hiljenee.

Sairastuin maaliskuussa 2018 epilepsiaan ja sen myötä olen joutunut hieman hölläämään työrintamalla (ja muussakin) koska stressi, kiire, väsymys ja ylipäätään epäsäännöllinen elämä ja epilepsia eivät vain sovi yhteen.
Pakko siis ajatella aika paljon omaa napaa.
Voisinkin seuraavassa postauksessa kirjoitella epilepsiasta enemmän. Mitä se on tuonut mukanaan ja toisaalta vienyt mennessään. Se on nykyään niin iso osa mun elämää ja vaikuttaa niin moneen asiaan, valitettavasti pääasiassa negatiivisesti.

Vauhdikkaan loppuviikon ja viikonlopun jälkeen on ihana rauhoittua..uuteen viikkoon. Huoh. Viikonlopputöiden huonoihin puoliin kuuluu myös se, että muilla on viikonloppu pe-la, mulla su-ma. Mutta en valita. Täytyy olla kiitollinen siitä, että on työpaikka ja töitä. Ja tili ja palkkapäivä.

Sitä odotellessa!