maanantai 20. huhtikuuta 2020

Näin viime yönä semmoista unta että







Aika tuttu lause, eikö?

Rakastan nukkumista!
Tiesittekö, että ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään?
Vähän ehkä menee hyvää aikaa hukkaan, niin sanotusti, mutta hyvä uni on kaiken a ja o.

Alkuvuodesta kirjoitin älykellostani, joka myös tarkkailee unta.
Nukuttua tulee riittävästi lähes joka yö, mutta unen laatu on edelleen aika pyllystä.
Syvää unta ei ole juurikaan, kevyttä unta suurin osa, mutta vilke eli REM-unta tulee joka yö monta tuntia!
Ja se on totta. Nään ihan valtavasti unia.

Olen todella levoton nukkuja.
En puhu enkä kävele, mutta pyörin ja huidon ja häärään senkin edestä.
Käännän kai aika monta kertaa yössä kylkeä, koska lakana on mun kohdalta aina irti ja mytyssä.
Ihan paras kun meillä oli yksi lakana erittäin hyvin nukuttu ja yhdestä kohtaa jo ihan tosi tosi kulunut.
No eräänä yönä olin mitä lie sitten karkuun juossut, mutta heräsin aamulla toinen jalka läpi siitä lakanasta. Voin kertoa että naurettiin.
Miestäni ei välttämättä naurata aina ihan hirveästi, kun mun säätämisen lisäksi väliin lyödään kuopus, joka vasta säätääkin. Hän harrastaa ihan autuaallisesti niin potkimista kuin pätkimistäkin. Vetää peittoa, vetää tyynyä, makaa puoliksi päällä ja hönkii sentin päässä kasvoista.
En minäkään noin paha silti ole.

Huvikseen laittelin ylös etten unohda, viikon unet.
Saatan nähdä montakin unta yön aikana, joten kirjasin kaikki ylös.
Yleensä ne on aika lyhyitä pätkiä, mutta sitäkin tyhmempiä.

Maanantai:
Näin unta, että olimme telttaretkellä ja juuri virittäneet kaikki systeemit paikalleen, kun jostakin ilmestyi susi. No lopun voitte arvata, kyllä käytiin ankaraa ajojahtia ja taistelua. Joka päätyi siihen, että mieheni piti ehtiä junaan ja aikaa oli 10min. Tappeluksi meni kun hän aikoi ehtiä ja minä väitin että ei ehdi.
Sudesta en osaa kertoa sen enempää. Ja mysteeriksi jäi myös se, ehtikö muru junaan vai ei.

Tiistai:
Oltiin kuulkaas maailman isoimmassa sisähuvipuistossa joka kuitenkin oli vesipuisto, siis vaihtui tottakai ihan lennosta, koska uni.
Perus muijajutut, kesken isoimman liukumäen minulla alkoivat jotkut vuosisadan menkat, tiedättekö silleen puff vaan, ja loppu olikin kuin sotatantereelta.

Keskiviikko:
Äidin puheenvuoro-blogia pitävä Inari tuli mua vastaan kadulla ja sanoi: "Hei Salla!"
Että semmonen uni.

Torstai:
Jälleen tavattiin tuttuja, kun törmäsin opiskeluaikaiseen kämppikseeni jossain jonkun Prisman pihalla.
Ja hei, ei koronasta tietoakaan, me halasimme siellä muina naisina jälleennäkemisen ilossa. Kaiken kruunasi täyshopea meikki, siis ei mikään silmämeikki vaan koko pää, kämppäkaverini kasvoilla. Se oli outoa.
Hei vaan S siellä ruudun takana, jos tätä satut lukemaan. Olisi ihana nähdä, ihan oikeastikin, mutta kiva että tulit moikkaamaan edes unessa.

Perjantai:
Miksi unissa ollaan tosi monesti paikoissa, mitä ei todellakaan ole edes olemassa?
Sitä vain ollaan jossain möksässä ja siivotaan sen mökin kaappeja. Siis what?
Tämä minun koronasiivousnarkomaanius alkaa näköjään tunkeutua jo uniinkin. Karmivaa.

Lauantai:
Mikähän Prisman kaipuu mulla on, kun viime yönä oltiin jälleen kaupassa.
Hauska, kun täällä oikeassa elämässä eräs tuttava osti minulta pinon jälkiruokakulhoja, ja unessa tilanne oli toisinpäin, eli minä olin ostanut häneltä jotain juomalaseja.
Tapasimme siis Prisman jossain aulassa ja hänen touhukas tyttönsä alkoi niitä penkomaan ja ojentelemaan minulle ja loppujen lopuksi ehjiä laseja päätyi minun kassiin vain kaksi kappaletta, loput hajosivat.
Siitäpä sitten kohtaus vaihtui lennosta kaupan vessaan. Tulin kopista ulos ja kauhukseni huomasin kolmen nuoren miehen tulevan vessan ovesta. No onhan se nyt super noloa hei, vaan mieheni huikkasi oven raosta, että rauhoitu, se on molemmille sukupuolille tarkoitettu. Huh.

Sunnuntai:
Viime yönä oltiin töissä (onkohan mulla vähän ikävä töihin lepäämään?) Kieltämättä välillä.
Olen nähnyt tämän unen aika monta kertaa, tai saman tyyppisen unen.
Meillä on joku iso tilaus tai keikka ja asiakas odottaa ovella tai juhlaväki tulee juuri sisälle ja meillä on aivan kesken vielä kaikki, maailman hirvein tunne! Ja siitä kun herää, niin mikä ihana helpotus, olen kotona omassa sängyssä.

Unien näkeminen on joskus vähän ahdistavaakin, toisinaan näkee monena yönä peräkkäin kurjia unia. Itse en ole nähnyt esimerkiksi kenenkään kuolemaa enkä mitään kauheita onnettomuuksia, mun painajaisunet keskittyy lähinnä fantasiamaailman olentoihin, kuten möröt ja ankeuttajat.
Mutta ihan huojentavaa on herätä sellaisestakin unesta, ei sillä.



4 kommenttia:

  1. Sä keksit niin mainioita juttuja tänne kirjoitettavaksi! Kiitos oikeasti, tämä blogi piristää. Jos joskus kirjoittaisit kirjan niin minä kyllä lukisin:) Sun kirjoituksista tulee olo, että oot huipputyyppi "oikeassa elämässä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😍 kyllä mulla erilaisia haaveita kirjan suhteen on 🤭 eläkkeellä viimeistään 😂

      Poista
  2. Ihan mahtavaa, jos mä oon sun unissa seikkaillut😀 tulikin mieleen niin monta mukavaa muistoa Pitkänsillankadulta. Olispa kiva vaihtaa kunnolla kuulumisia. Ja ihan huippua,että aloitit blogin kirjoittamisen uudestaan. Ja hyvä kirjoitus kehopositiivisuudesta. Tässä monta viikkoa verkkareissa ja kulahtaneessa fleecessä istunut keinutuolissa ja aina kun aurinko vähän paistanut niin jäätelön paikka tai vähintään illalla toinen,jos on päivästä selvinnyt☺ Tämä on niin hyvänmielen blogi😍 T.Saukki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua et teksti tavoitti sut 🤩 vähän meillä olikin ihanat opiskeluajat siellä 💕 toivottavasti törmätään viel joskus 👌

      Poista