Vappu

Simat sihisee kaapissa ja muutama munkkikin pöydällä. (Munkit on kyllä ihan hiljoksiin)
Elämäntaparemontit heitetään nurkkaan, sillä nyt on vappu! (Ne remontithan tuppaa kaatumaan yleensä näihin "juhla"päiviin)
Lasten pöljät naamarit jaksavat naurattaa! (Tosin niistä taitaa erään yhteenoton jälkeen olla jäljellä enää yks Rumpalin korva)
Ja huomenna ollaan perinteisesti pihahommissa. (Eli tiedossa sivuttaisvatsalihas-kramppeja ja jännetuppitulehdusta, poissulkematta rakkoja käpälissä)

Jokatapauksessa, kivaa vappua!

Ai niin, ilmapallot eivät tänään saaneet palstatilaa lainkaan tässä postauksessa, koska niitä ei enää ole. Oikein jos etsimällä etsii, niin jokunen riekale saattaa löytyä soffan alta. Ja parempi näin. Sitä möykkää ei jaksa koko vappua kuunnella!

Siinä se nyt on!

Rikkaluukku kuraeteisessä.

Mun mies on sellainen toiminnan mies.
Mehän kaikki tiedetään, että ne hommat mitkä on mieluisia, hoituu yleensä alta aikayksikön. Kun taas ne, joiden ajattelukin ahdistaa, jäävät monasti roikkumaan. Vaikka vähän pitemmäksikin aikaa.
Näin siis keskiverto ihmisellä.
Mutta mun miehellä ei.

Esimerkiksi jos katselen ikkunasta pihan perälle ja huokaan, että voi että kun ois ulkosauna, niin ei kuulu kuin oven kolaus ja pankkitilin kilaus ja sauna on valmis.
Tai jos terassilla istuessa tuumaan, että ois siisti kun tähän mahtuis vielä sitä tai tuota, niin yks sirkkelin vonkaus ja terassi on laajennettu.
Siis oikeasti.
Mutta ehkä mun mies kuitenki on ihan tavallinen keskiverto ihminen (tai mies), koska jos mä huokaan isosti, että mä niin haluaisin uudet kengät, niin se ei todellakaan säntää yhtään minnekään. Korkeintaan ehkä vähän tuhahtaa.

Mutta anyway, mä kerkesin ehkä aloittaa lauseen, jos oisin raksavaiheessa älynnyt, niin oisin laitattanut kuraeteiseen rikkaluukun.., niin nyt se on jo siellä. Ja on mitä parhain saamani asia piiitkään aikaan.

Nyt kuulolle kaikki TE, jotka suunnittelette ja mietitte uutta kotia. Jos teette kuraeteisen, laittakaa ihmeessä sinne rikkaluukku. Tai vaihtoehtoisesti kahlatkaa keväisin polvia myöten hiekassa ja ravassa.
Kannattaa siis ainakin harkita.

t. pari vuotta hiekassa kahlannut

Olipa kerran salsa.

Ja olipa muuten toisen ja kolmannenki kerran.
Mutta kun se vaan on niin hyvää. Ja sopi myös erinomaisesti näihin kepakkoihin.

Mulle on nyt kuulkaa käynyt vähän niinku mun miehelle konsanaan.
Jäänyt salsa-vaihde päälle ja se vaihde vähän jumiinki kai.
(Jos tässä selvennän sen verran, niin mun miehellä on jäänyt jumiin raejuusto-vaihde.)
Eli tämä tarkoittaa sitä, että kyseistä ainetta lisätään lähes joka ruokaan.
Niin kaurapuuroon kuin maksalaatikkoonkin. (Mitä minä en kylläkään tee salsalle.)
Tämän seuraavan ohjeen bongasin jostain blogista, ken sitte enää muistaa mistä.

TexMex kepakot (n.12kpl)

400g jauhelihaa
1prk salsakastiketta (250g, medium)
1 kananmuna
1dl korppujauhoja
1tl suolaa

Sekoita korppujauhot ja salsakastike kulhossa, anna turvota muutama minuutti. Lisää muna, jauheliha ja suola. Sekoita tasaiseksi massaksi ja muotoile pitkulaisen mallisiksi. (Voi laittaa myös varrastikkuihin, mulla ei sattunut olemaan.) Paista 200*c n.20min.
Ja jotta lapset eivät taatusti edes suostu maistamaan, niin lisäsin taikinaan vielä sipulin. Virhe.
Ja se virhe tapahtui siinä, etten mennyt pilkkomaan sitä sipulia saunanlauteiden alle, piiloon apukokkien katseilta.

Tarjoa esim.perunamuusin kanssa.
Me syötiin tällä(kin) kertaa tumman makaronin kera.
Ja tällä(kin) kertaa lapset söi vain makaronit.
*huokaisee syvään*

Hyvää viikonloppua!

Tapaus Piirakka



Päivänä muutamana kävi niin, että unohduin facebookiin ja jälkikasvuni jäi keskenänsä mehukesteihin.

Oppikirjan mukaan nämä somat sinisilmäpunaposkisuppusuut olisivat siivosti syöneet piirakkansa somiin pieniin suihinsa ja pulleisiin vatsoihinsa. Mutta meidän oppikirjan mukaan tapahtui näin.

Kun äiti vihdoin havahtui nettikirppispenkomisen huumasta lastensa kamalaan mekastukseen, näytti pöytä, penkit, pari hehtaaria pöydän ympäristöä ja lapset ihan kaatopaikalta.

Yksi oli murustellut koko piirakan millin muruiksi, toinen oli hieronut leipomuksen tukkaansa, kolmas oli ronkkinut pois omenat ja neljäs muuten vain tehnyt tieteellistä tutkimusta siitä, miltä tuntuu olla porsas. Lattialla olevista muruista olisi heittämällä tehnyt kuustoista pappilan hätävaraa. Että näin.

Ai niin, ja juomia oli anniskeltu ihan reippaalla kädellä. 

Seuraavat kuus tuntia aina kun aioin mennä vessaan, paloi kummankin huussin ovessa punainen valo. Kisko ja kuse, pruukas joku pikkuserkun kummin kaima aina sanoa. Pitää muuten niin vissisti paikkaansa. 

Haastetta pukkaa!

Mustavalkeaa-blogin Anu haastoi listaamaan oman elämäni Top Viitosia.
Näihin haasteisiin on kiva aina tarttua, mutta siinä vaiheessa tulee seinä vastaan, kun pitäisi eteenpäin haastella. Eli nyt(kin) tylsästi jätän laittamatta eteenpäin tätä.

5 asiaa joita tarvitsen päivittäin: (jos jätetään pois "itsestään selvyydet" koti, perhe, ystävät ja vessapaperi, niin lista näyttää tältä!)
- urheilu (saan vieroitusoireita heti, jos en saa vetää lenkkareita jalkaani)
- aamukahvi (vai aamukahvin kylkiäisinä salaa vedetyt pisketit?)
- pipot (iiiiiiik, kohta on kesä! millä ihmeellä mä tämän kuontaloni kesytän?)
- purkka (rakastan purkkaa, ja mun lapset kans! mistä johtuen pussi on aina EMPTY!)
- ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä, vimpaimet (sisältää kännykän, tietokoneen x2 ja tabletin. Laskin juuri, että meidän taloudessa pääsee nettiin kuudella eri vempeleellä, kelatkaa: KUUDELLA! *järkyttyy*)



(Ja toki ettei teidän tarvi halvaannuttaa hiirikättä, oisin voinut koota nämä nätiksi kollaasiksi, mutta sorry nää on nyt näin)

5 kirjaa joita suosittelen: (Ah, rakastan kirjoja. Listassa vois löytyä kirjavinkkejä noin viidellesadalle kirjalle.)

- Barbara Wood, Sielun liekki

- Sofi Oksanen, Puhdistus

- Twilight-kirjasarja

- Himoshoppaajat

- ja tottakai Harry Potterit (kahlattu läpi noin satakuustoista kertaa)

Tämä lista vois olla loputon, olen kahlannut läpi koko pikku kirjastomme valikoiman, noin niinku suunnilleen.

5 materialistista toivetta: (Anna mun kaikki kestää, nimittäin tämäkin lista vois olla loputon)

- uusi keittiön pöytä ja penkit (edellisessä ei kyllä ole mitään vikaa, ehkä se on vähän pieni jos sattuu 30 henkeä puskemaan kerralla kylään?)

- uudet juoksukengät (edellisissä ei kyllä ole mitään vikaa, mutta periaatteessa oon juossu niillä jo ihan liian monta vuotta)

- ööö..

- emmä keksi oikeesti mitään..hei, lasketaanko oma hevonen materialistiseksi toiveeksi? Sen mä haluan.

5 paikkaa jonne haluaisin matkustaa: (lähimpään kaupunkiin kirpparille, kiitos!)

- Kanada, ja sinne mä pääsen kesällä, hihhei siinä onkin ihan tarpeeksi!

5 adjektiivia jotka kuvaavat minua: (eih)

- ootappa mä kysyn mun mieheltä! Kuulemma:

- kaunis, iloinen, huumorintajuinen, söpö ja rasittava. Heh. RASITTAVA? kuka, minäkö?

5 lempiruokaani:

- lasagne

- tortillat

- makaronilaatikko

- kanasalaatti

- MÄTTÖ (sis.kaiken epäterveellisen)

5 elämänohjetta, jotka haluan jakaa teitin kanssa: (oon tosi huono tässä)

- jos ei nappaa lähteä lenkille, vedä ainakin 15min. Jos sitteki vielä tuntuu ettei nappaa, käänny takas. Ootpahan kulkenu ainaki puoli tuntia.

- kuuntelin erään kerran radiota, jossa haastateltiin miestä, joka teki tutkimusta siitä, millainen on maailma ja Suomi vuonna 2062. Matikkanerona ynnäsin vähän yhteen ja tulin siihen tulokseen, että hyvällä tuurilla kasvatan jo horsmaa hautausmaalla. Eli mitä tästä opimme, nauti tästä hetkestä!

- ja yks missä itsekin olen pyrkinyt tsemppaamaan on, että antaa jokaisen ihmisen olla sellainen kuin haluaa, ja yrittää myös arvostaa (ymmärtää) jokaisen ihmisen tekemisiä ja valintoja. Me ollaan kaikki niin erilaisia.

Tässä vaiheessa te jotka ootte nukahtaneet niin pyyhkikääpä kuolavanat suupielistä ja näppiksen päältä ja siirtykää jatkamaan unia vaikka sohvalle. Kiitos seurasta,

:) Salla

Laula tyttö sinisilmä..

Hän laulaa:

Putte-Possun nimipäivät kerran vietettiin ja seuraavaksi keitettiin..

Kopsis kapsis kopsis kapsis ratsastaaaannnn intiaani äiti ulvoo teltassaaaannnn..

Minun ystäväni on kuin niitynkukka joka talvella lämmittää (kikatusta)..

Kummitädin syntymäpäivälahjasta on ollut paljon iloa <3

Uimakoulussa

Juhuu, vesi on laskenut ojissa ja lammikoissa sellaisiin mittoihin, että lapset ovat aloittaneet jokakeväiset uintireenit. Vapise Michael Phelps!
Uiminen alkoi olla sitä luokkaa, että vaikka tuuli on vielä hyytävä, niin me siirryttiin kevätvaatteisiin.
Ihan vain sen vuoksi, että ei joka kerta kun tullaan ulkoa sisälle, tarvi vaihtaa alushousuja myöten koko vaatekertaa.

Äiti, miks meillä on kuravaatteet, jos niillä ei kerta saa mennä vesilammikkoon?

Oon todennu erinomaisiksi uimapuvuiksi Ticketin Rubber Rainin ja Didriksonin samanmoisen version.

Kumipuvut kunniaan!!

1v 5kk

Kiipeilee edelleen rasittavuuteen asti. (Oi milloin, milloin tää loppuu?)

Hallitsee muutaman sanan suomea (äääiti, iSSSSi, mamma, mummu jne.) ja myös muutaman sanan..öööö japania?? (ögö, kooa, KAA).

Vetää kuraeteisen kaapeista tavarat lattialle ja hiihtää loppupäivän liian iso virttynyt villapipo päässään.

Rakastaa imuria yli kaiken, mikä hankaloittaa huomattavasti imuroinnin suorittamista.

Dataa heti kun silmä välttää..ja tuoli on unohdettu kaataa..ja hiiri piilottaa.

Aloittaa päivän syömällä toisten iltapalajätteet. (Nykyään meillä siivotaan myös lasten mentyä nukkumaan).

Rakastaa ulkoilua, joskin makaa useimmiten maassa mahallaan eikä pääse ylös, johtuen ylenpalttisesta vaatteiden pukemisesta ja ylisuurista kumppareista. Laps raukka.

JA nukkuu lähes joka yö heräämättä. Mitä se ei oo tehny sitte viimeiseen yhteen vuoteen ja kolmeen kuukauteen! Kuunnelkaa tätä historian lehtien havinaa.
Mun silmäpussit on nyt karkotettu maasta ja ne ei tiiä enää mihin suuntaan ne lähtis.
Hah, se on niille ihan oikein.

WARNING!
Seikkailevia silmäpusseja liikenteessä.
Etsivät uhrikseen vaahtosammuttimen kokoisen lapsen vanhempia.
Eivät anna armoa, voin kertoa.

Hysteria tässä terve!

Vielä pääsiäisenä meidän kodin vieressä olevillä pelloilla käveltiin lähes kestohangilla.

Tiedättekö...nyt mä niin varustan porukan ulos snorkkelit ja uimaräpylät yllä ja hoilotan: "Yks,kaks,kolme, istu isän polvel..janiinedelleen!". Meidän etupihan oja tulvii niin vietävästi.
Ja ravaan hysteerisenä oven raossa puolen minuutin välein tarkistamassa, ettei kenenkään snorkkeli ole hörpännyt vettä, tai säntäilen ikkunan luota toiselle kyttäämässä, enkä saa mitään tehtyä.
Voi vetäkää nyt viemärit niin lujaa kun ikinä, mä niin pyydän.

Oikeasti mieli tekis niin lukita ovet ja ikkunat ja tainnuttaa mukelot siksi aikaa kunnes on kesäkuu!

Oma koti kullan kallis

Kotona ollaan taas. Ja linjoilla.
Mitä mahtavin viikonloppu vietetty ystävien seurassa.
Mutta tiedätte tunteen, miten parasta on palata kotiin. Mua oli ikävöity.

Tämä mun blogihan ei oo mikään sisustusblogi. Ei sitte sinne päinkään.
Jos jostain löytyy kategoria höpönlöpönblogille niin tää ois siellä kärkikahinoissa.

Mutta kun on sata vuotta haaveillut uudesta matosta olkkariin, ja toiset sata vuotta aikonut ostaa ja vihdoin löytyy just SE matto, niin onhan sitä kuvattava yltä ja alta, edestä ja takaa.
Matto on niin hyber pehmeä ja iso, että meidän juniori kiertää sen suosiolla. Koska matkaa maton ylittämiseen menee noin vartti. Matto on viimepäivät toiminut melkoisena tatamina. Painitaanko?

Ja kun nyt tässä esittelyn makuun päästiin niin lamppukin on uusi.
Ja juniori on siihen ällörakastunut (meidän arkea on säestänyt tauoton napsutus 24/7). Ei siitä sen enempää. Muutaku että saas nähä kauanko se on ehjä. Veikkaan ens viikkoon.

Se ois taas arki.