Siinä se nyt on!

Rikkaluukku kuraeteisessä.

Mun mies on sellainen toiminnan mies.
Mehän kaikki tiedetään, että ne hommat mitkä on mieluisia, hoituu yleensä alta aikayksikön. Kun taas ne, joiden ajattelukin ahdistaa, jäävät monasti roikkumaan. Vaikka vähän pitemmäksikin aikaa.
Näin siis keskiverto ihmisellä.
Mutta mun miehellä ei.

Esimerkiksi jos katselen ikkunasta pihan perälle ja huokaan, että voi että kun ois ulkosauna, niin ei kuulu kuin oven kolaus ja pankkitilin kilaus ja sauna on valmis.
Tai jos terassilla istuessa tuumaan, että ois siisti kun tähän mahtuis vielä sitä tai tuota, niin yks sirkkelin vonkaus ja terassi on laajennettu.
Siis oikeasti.
Mutta ehkä mun mies kuitenki on ihan tavallinen keskiverto ihminen (tai mies), koska jos mä huokaan isosti, että mä niin haluaisin uudet kengät, niin se ei todellakaan säntää yhtään minnekään. Korkeintaan ehkä vähän tuhahtaa.

Mutta anyway, mä kerkesin ehkä aloittaa lauseen, jos oisin raksavaiheessa älynnyt, niin oisin laitattanut kuraeteiseen rikkaluukun.., niin nyt se on jo siellä. Ja on mitä parhain saamani asia piiitkään aikaan.

Nyt kuulolle kaikki TE, jotka suunnittelette ja mietitte uutta kotia. Jos teette kuraeteisen, laittakaa ihmeessä sinne rikkaluukku. Tai vaihtoehtoisesti kahlatkaa keväisin polvia myöten hiekassa ja ravassa.
Kannattaa siis ainakin harkita.

t. pari vuotta hiekassa kahlannut