Näin ajattelin:
Kun helatorstain aamu koittaa, pakkaan reppuuni kahvit, leivät ja mehua. Hyppään pyörän selkään ja huristelen perheeni kanssa retkelle lähimetsään. Istun kannon nokassa kahvikuppini kanssa ja teen lasteni kanssa ihmeellistä tutkimusmatkaa metsän siimeksessä. Paistattelen päivää ja nautin elämästä.
Näin tein:
Kun helatorstain aamu koitti, heräsin rännin roplotukseen ja sateen kohinaan. Vedin peiton pääni yli ja käänsin kylkeä. Vedin tyynyn korville ja käänsin kylkeä. Teki mieleni tunkea ränniin joku vitsin pesusieni vaimentamaan ääntä. En tunkenut vaan nousin ylös.
En pakannut reppua enkä hypännyt pyöräni selkään (takakumi kaiken kukkuraksi rikki, unohdin). En kuunnelut tinttien laulua, vaan farmareissa roikkuvan junnun märinää siihen asti kunnes hän nukahti päiväunille (mitä lie hammas-korva-väsymys-itkua).
Ja sen sijaan että olisin istunut kannon nokassa, yritin erittäin kärtyisen lapsikatraani (ja mieheni (hän ei ollut kärtyinen)) kanssa pelata UNOa sillä tuloksella, että peli päättyi loppujen lopuksi pienimuotoiseen perheriitaan.
Ja vettä tuli koko ajan kuin sieltä kuuluisasta Esterin ahterista!!
Jotakin sain kuitenkin tänäänkin. Pullaa anoppilassa. Ei huono vaihtoehto metsäretkelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti