Lahjat ne vasta on kivoja

 

Lupasin kirjoitella ja laittaa kuvia vauvan kastelahjoista.

Lahjathan ovat ihana muisto lapsen kummeilta ja meillä ne ovat olleet yleensä tosi mieluisia.
Ja olen myös ajatellut, että lapset saavat ne itselleen kunhan joskus muuttavat omillensa.

Vauvakirjat ovat ihan parhaita.
Itselläni on tallessa oma vauvakirja, jota katsellessa omat lapseni ovat ihan ihmeissään, kun äitikin on ollut vauva. Ja se se varsinainen ihme onkin, että äiti on ollut mummun vatsassa.
Siinä vaiheessa kun alkaa spekulointi, miten äiti on sinne sopinut ja sieltä syntynyt, hiivin yleensä näkymättömiin. Oon niin huono luennoimaan aiheesta ihmisbiologia.
Mutta on kiva itsekin lukea omia lapsuusmuistoja ja ehkä vähän vertaillakin omien lasten juttuihin. Toki maailma on muuttunut hurjasti tässä ajassa, Olof Palmekin on ollut kuolleena jo kohta 28 vuotta. Oho.

Korut ovat mielettömän ihania lahjoja.
Nomination sopii kaikessa jämäkkyydessään hyvin pikkuiselle vauvallekin. Ei mene poikki, ja on kätevä venyttää puseron hihan päälle, jossa se ei paina eikä purista. Kysykää vaikka meidän viisveeltä! Hän rakastaa omaa nominationiaan, mutta vihaa sen laittamista. Hän hyppii ja kirkuu ja kiskoo (parempi lopputulos olisi ehdottomasti jos pysyisi paikoillaan!) ja irvistelee kuin pahempaakin olisi menossa kun vain korun laitto käteen. Mutta sattuuhan se, ihan sikana, jos sattuu nahka jäämään palojen väliin. Auts.
Sormusta tulee melkein pidettyä vain yhden kerran suunnilleen tunnin verran lahjapaketin avaamisen jälkeen, mutta itse olen jatkojalostanut käyttöä ostamalla ketjun, johon sormuksen voi pujottaa.
Vanhempi neiti sai myös sormuksen lahjaksi kummeiltaan ja nyt se koristaa hänen kaulassaan aina kun on jotain tärkeitä tilaisuuksia. (Ei rakas, hiekkalaatikkoleikit eivät täytä tärkeän tilaisuuden kriteeriä)

Kehyksetkin löytyvät jokaiselta lapselta.
Niille pitäisi vain valjastaa joku loistava paikka, mihin ne voisi koota.
Ja myös kaivaa kuvia taas tietokoneen uumenista ja tilata niistä paperikuvia.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Ihan hyvin voisi joku ilta jättää selailematta parit blogit tai vaatekauppojen alekorit ja ottaa asiaksi.
Mutta kun Seppo tarvii kalsareita ja Marjatta nilkkasukkia. Nyt heti. Sitten ne ihanat muistorikkaat kuvat ovat edelleen siellä kansioissaan.
Ehkä mä huomenna.
Jos en unohdu kuolaamaan jonkun käsistään taitavan ihmisen nättejä patalappuja.

Hypätäänpä ristiäisistä tähän hetkeen.
Kaksi kerhossa, yksi nukkuu ulkona, kaksi välipalalla, yksi töissä, yksi bloggaa.
Hurraava pyykkikone, lietettä pellolle kärräävä toukohousu, kulahtanut tulppaanikimppu ja kutevia kärpäsiä sälekaihtimien välissä.
Nyt on niin kevät.