Pääsiäisen riemuja

Se on taas täällä. Pääsiäinen.
Juurihan me vuosi sitten rämmimme ei niin kantavilla hangilla pajunkissoja haalimassa.
Nyt, vuotta myöhemmin, sama operaatio tehtiin hyytävässä vesisateessa eikä lumesta ole tietoakaan.
Viimevuotisesta reissusta ja vitsojen kyhäämisestä voit lukea täältä!

Lapset odottavat virpomaan pääsyä lähes yhtä paljon kuin jouluna pukkia.
Näihin juhlapyhiin kuuluu meidän perheessä olennaisena osana myös hiljentyminen sen ei-kaupallisen-asian äärelle, mutta lasten maailma nyt vain on sellainen, että heistä jännempää on ehdottomasti pajunkissoilla huitominen karkin toivossa ja repeävän lahjapaperin ääni.
Toisaalta meille riittää sekin, että he muistavat myös sen, miksi me esimerkiksi pääsiäistä ja joulua vietämme.

Kaksivuotias ei ole oikein kartalla kummastakaan.
Tässä eilen käyty keskustelu virpomisesta:
Haluaako M lähteä trulliksi?
Joo.
Tiiätkö sää miten ne trullit sanoo?
Virpon varpon tervees palkka mulle palkka mulle. (Oi miten liikkistä!)
No kenelläs kaikilla me käydään?
Mummulassa ja mummulassa ja Islalla ja naapurissa, ja sitte isin kans autopesussa ja tankille. (Just.)

Iloista ja ihanaa pääsiäistä teille.
Mä aion käydä lenkin vesisateessa ja sen jälkeen nostaa koivet kattoon ja nauttia näistä pääsiäisen pyhistä.
Lapsiperheessä ne käytännössä tarkoittavat ihan normipäiviä. Mutta nautin kuitenkin.