N(K)ukkumisjuttuja

Vauva on viime aikoina nukkunut ihan todella huonosti ja meidät yöt ovat menneet suunnilleen näin:

- vauva nukahtaa ilman nukuttamisia joko omaan sänkyynsä tai meidän sänkyyn.
- vauva älähtää noin 1-2h nukahdettuaan, mutta hiljenee yleensä tuttiin ja jatkaa unia.
- vauva on heittämällä ykkösenä herkkäunisten listassa (herää tassuttavista askelista aina vessanpöntön kohinaan, vierustoverin pierusta puhumattakaan. Luultavasti nukkuisi illasta aamuun, jos talon muu väki olisi koko yön hipihiljaa. Ts. kuolleena)
- vauva syö parhaimmillaan vain yhden kerran aamuyöllä, pahimmillaan viisi kertaa eli puolentoista tunnin välein.
- vauva rakastaa herätä kolmelta tai neljältä ja valvoa noin seitsemään, jolloin nukahtaa uudelleen ja nukkuukin sitten lähelle puolta päivää (nämä yölliset kukkumiset sisältävät mm.kikatusta, kiljuntaa, hiuksista, kaulakorusta (äidin) ja sukkahousuista (omista) kiskomista, kääntyilyä, potkimista ja kaikkea muuta vastaavaa mitä öisin ei todellakaan kuuluisi tehdä. Itkua ei juurikaan onneksi kuulu.

Äitiä väsyttää.
Muutaman tällaisen session käynnistyessä jätän kiukkuisesti sähisten ja typeryyksiä lausuen kiljuvan vauvan ja mistään tietämättömän isukin oman onnensa nojaan (koska vauva sippaa itsekseen joka tapauksessa jossain vaiheessa) ja hiissaan vieraspatjan jompaan kumpaan isompien lasten kamariin, jossa hyvällä tuurilla saa nukkua koko loppuyön heräämättä.

Aamulla yölliset murheet on kuin pois pyyhitty kun kamarista alkaa kuulua pärinää ja kiljumista ja uuteen päivään herää maailman ihanin vauva. Eihän niille voi kauaa kiukutella kun ovat vietävä soikoon niin söpöjä.

Sitten soitan miehelle töihin anteeksipyynnön yöllisistä rähinöistä johon vastauksena kuuluu ai, onko joku ollut viime yönä hereillä?
Miehet on ihan parhaita.