Tautista aikaa

Kokonaiset kaksi viikkoa ehdittiin käydä tälle syksylle koulua, kun ensimmäinen meidän perheestä oksensi.

Sehän on ihan faktaa, että kun kesän ulkona kirmailleet mukelot lyödään muutaman neliön luokkahuoneeseen viitenä päivänä viikossa, pöpöt ja bakteerit aloittavat villit bileet.
Nessut lisätään kauppalistaan, kuumemittarit ja lähes tyhjät panadol-pullot kaivetaan lääkekaapin perukoilta sitä jokavuotista täi-lappua odotellessa. (Siis se paperi, joka ilmoittaa luokassamme on tehty täihavaintoja ja pyydämme täten tarkistamaan kaikkien perheenjäsenienne, naapureidenne ja mummojenne kuontalot! Tai jotain sinnepäin.)

Niinpä siis eskarilaisemme piti muutaman päivän vapaata koulusta Jee, en ois jaksanutkaan mennä enää kouluun! ja oksenteli ja kuumeili täällä kotona.
Aikuiset kun sairastaa niin saattohoitoa aletaan antaa välittömästi, mutta lapsilla se hoituu jotakuinkin tähän malliin: oksennus-hyppy-oksennus-juoksu-oksennus-paini-kuume-pikku tirsat-hyppy jne.jne.
Ihan käsittämätön miten näistä ei saa virtaa pois, ei sitten millään.

Välipäivä (siis se päivä oksentamisen ja takaisin kouluun menon välissä) on täyttä elämää kun lapsi on jo elämänsä voimissaan ja purkaa energioitansa mitä villimpiin leikkeihin ja hössötyksiin!

Oksentelun jälkeen oli muistaakseni hurjat kaksi tervettä päivää, jonka jälkeen yksi..toinen..kolmas ja neljäskin, alkoi niiskuttaa ja yskiä. Että jos et pyydystä vadin kanssa juosten oksennuksia niin vaihtoehtoisesti joudut juosta nenäliina toisessa kädessä ja käsidesi toisessa kädessä räkänokkien perässä. (Hygieniapassi hampaiden välissä todistuksena siitä, että teoriassa käsienpesun tärkeys on kyllä pääkopassasi, mutta et ole vielä saanut sisäistettyä sitä jälkikasvullesi. Toistuvista yrityksistä huolimatta.)

Ysk. Pärsk. Niisk. Ysk.

(Kuvat edellä mainitusta välipäivästä. PimPOMPOM. Piano sai kyytiä.)