keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Te kysyitte, minä vastasin #1

Kysymyksiä tuli tosi paljon, kiitos teille kaikille niistä.
Tuli oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä, tällaisiin on kiva vastailla.
Jännitin tosiaan melkoisesti etukäteen, mutta tämä vaikutti niin hauskalta, että voisin tehdä joskus samanlaisen uudelleenkin.
 
Jouduin pilkkomaan kysymykset ja vastaukset kahteen eri postaukseen, koska niitä oli niin monta.
Kuvissa vilahtelee sekalaisia otoksia meidän nykyisestä kodista (nyyh, jota kyllä tulee ikävä) ja pikkuneidistä (jota myös ikävöin joka ikinen hetki kun olen hänestä erossa).
Siinä hän pitelee pientä serkkupoikaansa sylissä (ts.vauva rönöttää neidin jalkojen päällä miten kuten) ja päästi melkoisen sotahuudon kun joku yritti vauvaa siitä ottaa pois. <3 Neiti siis, ei vauva. Höhöö.
 

Onko sulla lapseta asti ollut haave maallemuutosta, tai vai oletko jo joskus asunut maalla?
Olen elänyt lapsuuteni todellakin landella. Mielestäni se oli mitä parhain paikka asua siihen asti kun sisäinen teinini pyrki esiin ja ikinä ei pääse kavereille ja koskaan ei kukaan vie sinne eikä tänne..tiedättehän? Silloin päätin, että jos ja kun joskus asun omillani niin kirkon torni pitää näkyä ikkunasta (tai ainakin kellot kuulua).
Näköjään kaikki on mahdollista. Koskaan ei todellakaan pidä sanoa, ei koskaan. Hahaa.

Mitkä on suurimmat haaveesi?
Kyllä tässä ollaan parhaillaan elämässä suurinta haavetta. Meillä on ihanalla paikalla ihana maatila, johon joskus saadaan ne omat kauramoottorit. Tämä on ollut jo pitkään koko perheen yhteinen haave.

Jos saisit päivän omaa aikaa ja 100e rahaa, mitä tekisit?
Jos saisin päivän omaa aikaa, nukkuisin aamulla pitkään, söisin rauhassa aamupalan ja joisin aamukahvin. Menisin takaisin sänkyyn ja ottaisin hyvän kirjan ja nukkuisin vielä vähän.
Kävisin lenkillä tai salilla ja vaikka kirppiksellä (tuhlaamassa sen satasen :D).

Mikä on parasta isossa perheessä?
Aina on juttuseuraa, tekemistä, ääniä. Paljon on ihanaa, paljon myös rasittavaa, mutta en osaisi kuvitella mitään muuta siispä tämä on kokonaisuudessaan aika parasta <3

Haluaisitko lisää lapsia?
Tämä on mulle (ja meille) tosi rankka paikka. Mietin ensin miten tähän vastaisin, vastaisinko mitään. Mutta, keväinen keskenmenoni oli niin raju, että me ei enää koskaan voida lapsia saada.
Olen joka päivä äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen näistä viidestä lahjasta jotka meille on annettu <3 Jos joku ikinä pitää lasten saamista itsestään selvyytenä, voin kertoa, hän on niin väärässä.

Mikä saa sinut onnelliseksi?
Lapset, mieheni, nämä touhut täällä kotona. Se, että asiat menee toisinaan niin kuin toivoo.
Meidän elämässä on niin paljon onnea, ettei siitä aina edes tajua olla tarpeeksi onnellinen.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Varmaan jossain tallin nurkalla saappaat hevosenpaskassa ;D

Jos lapsesi olisivat värejä, mitä värejä he olisivat ja miksi?
Esikoinen olisi sininen. Toisinaan sähkönsininen. Kaikessa rauhallisuudessaan ja toisaalta räiskyvyydessään. <3
Kakkonen olisi vihreä. Reipas, toimelias, touhunpoika. <3
Isoneiti olisi pinkki. Ainakin tällä hetkellä. Koska kuusivuotiaat kimulit nyt vain ovat yhä pinkkiä päästä varpaisiin. <3
Pikkuveli olisi punainen tai oranssi. Meidän ikioma elosalama velikulta. <3
Pikkuneiti olisi keltainen. Kaikkien silmäterä, päivänpaiste. <3

Mitä värejä te vanhemmat olisitte?
Varmaan ruskeita, sekoitus kaikista lasten väreistä :D


Mitä lapsenne harrastavat? Entä te vanhemmat?
Esikoinen ja Kakkonen käyvät molemmat partiossa, uimakerhossa ja ratsastamassa. Kakkonen käy lisäksi seurakunnan poikakerhossa. Isoneiti myös aloitti ratsastuksen. Pikkuveli käy seurakunnan kerhoa ja Pikkuneiti harrastaa vain äidin mukana lenkkeilyä ja yleistä säätämistä :).
Itse ratsastan, lenkkeilen, käyn spinningissä ja salilla, luen ja kirjoitan blogia.
Mieheni käy salilla ja sählyssä. Lentopallo on myös yksi vakkarimeno, jos vain on mahdollisuus.

Millainen on unelmatalosi? Mikä juttu on ehdottoman hyvä kotonanne?
En oikein osaa sanoa. Olen tykännyt nykyisestä kodistamme tosi paljon, enkä kaipaa tänne mitään erityistä, enkä laittaisi mitään poiskaan. Tosi kiva juttu on tässä se, että asumme rauhallisella paikalla vaikka tästä on reilu kilometri vain keskustaan. Ai niin, ja ilman rikkaluukkuja keittiössä ja kuraeteisessä en ehkä voisi elää. Ai niin, mutta uuteen vanhaan taloonhan niitä ei ole mahdollisuutta laittaa. Ehkä mä sit vain sopeudun ;)

 
Mistä asioista saat voimaa pyörittää arkea?
Tarvin säännöllisesti omaa aikaa, ja kuten moni tietääkin, käytän sen lähes aina liikkumiseen.
Vaikka olisin kuinka väsynyt, mutta vaikkapa lenkin jälkeen saan niin paljon energiaa jaksaa loppuillan vaikka olisin noussut aikaisin töihin. (Siinähän tuli monta vaikkaa.)
Saan myös voimia siitä, että rakastan näitä ihmisiä näiden seinien sisällä. Ja siitä vastarakkaudesta mitä saan kokea päivittäin <3.
 
Mikä on parasta äitiydessä?
Se on sekä parasta että pahinta. Se, että olen viidelle ihmiselle yksi heidän elämänsä tärkeimmistä ihmisistä. Ehkä jopa se tärkein. Osaanko täyttää paikkani? Aika monesti olen epäonnistunut, mutta haluan tehdä parhaani.
 
Mitä hyviä puolia sinussa on?
Apua. Osaisin ehdottomasti paremmin vastata siihen päinvastaiseen kysymykseen.
Huumorintaju ainakin, sillä oon selvinnyt jo näinkin pitkälle :D
Sehän on fakta ettei tänne viihtymään oo tultu, joten jostakin se riemu on revittävä surkeinakin hetkinä ;)
 
Missä toivoisit kehittyväsi?
Haluaisin näääääääääääääin pitkän pinnan. Kun nyt se on näääääääin pitkä. Ja toisinaan näin lyhyt.
 
Mitkä ovat elämäsi tärkimpiä arvoja ja elätkö niiden mukaisesti?
Tästä olisi tullut niin pitkä juttu että piti referoida.
Elää elämäni hienosti maaliin saakka. Aina ei ihan mene niin sanotusti putkeen, mutta parhaani koitan tässäkin. Huomioimalla totta kai sen, että tässä veneessä on muutama muukin.
 
Miten selviät elämän vastoinkäymisistä?
Uskon vahvasti siihen, että tätä hommaa pyörittää joku korkeampi voima.
Ihminen on itsensä kanssa aika yksin. Voin luottaa siihen että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa. Elän päivän kerrallaan.
 
Mistä olet kiitollinen?
Lyhyesti ja ytimekkäästi, kaikesta mitä olen saanut <3
 
Minkälaisena ihmisenä toivot läheistesi muistavan sinut?
Totta kai haluaisin jättää sellaisen tunteen, että edes jollakulla olisi minua ikävä.
Todennäköisesti enempi moni huokaa siinä vaiheessa helpotuksesta kun heitän veivit. No vitsi.
 
 
Onko sinulla toteutumattomia haaveita?
Onhan noita silti vielä, vaikka paljon on koettu ja nähty.
Yksi isoimmista haaveistaan on toteutumassa, siitä riittää aika pitkälle veikkaisin.
 
Hirvittääkö maallemuuton arki? Vastuu mm. eläimistä? Eli teittekö tämän liikkeen kokeilumielessä vai onko puhtaasti unelmien täyttymys?
Kyllähän sen tietää että voimia tämä projekti vaatii, mutta eihän siitäkään mitään tule jos ihan laakereille lyödään lepäilemään. Arki ja kiire ja touhut se on mikä pitää elämässä kiinni!
Kokeilumielessä ei tätä tehty, kunhan kaikki asiat saadaan kondikseen niin hyvin suurella todennäköisyydellä tuosta kodista lähdetään joko jalat edellä kappelille tai pää edellä vanhainkotiin :D
 
Miltä tuntuu uuden rakentamisen sijaan alkaa remppaamaan?
Täytyy tunnustaa tässä kohtaa että itse remontti ei paljoa meikäläisen harteita purista. Mutta sitäkin enemmän puristaa vastuu lapsista ja arjen muusta pyörityksestä ja lähinnä matskujen valitsemisesta uuteen kotiin.
Mieheltäni (joka siis tämän operaatio-remppasysteemin suorittaa) tiedustelin asiaa ja hän totesi että siistiä. Onhan tämä ihan eri juttu sellaiselle joka on ikänsä naputellut uusia taloja. Kokemus.
 
 
 
Toivon sydämeni pohjasta, että pysyit hereillä! Jos et niin kukkuu, nyt ois aika nousta siitä näppäimistön päältä.
Itsehän nukahdin noin puolen välin paikkeilla, että antakaa anteeksi jos vastaukseni ovat jostain syystä outoja tai tärähtäneitä. Nuo kaksi sanaa ei todellakaan yleensä passaa siihen kohtaan kun minusta puhutaan. Eehheeh.
 
Kukko kiekuu jälleen huomen aamuna kakskyt yli neljä.
Hyvää yötä.
(Jatkuu joku päivä..)
 
 


16 kommenttia:

  1. Kiva postaus. :)
    Yhden kysymyksen (vieläpä itseni esittämän) vastaus sai kyyneleet silmiini ja olen kovin pahoillani.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentista <3
      Nämä on niitä tämän elämän käännekohtia, joiden yli on vain mentävä vaikka sattuu. Elämä jatkuu, halusi sitä tai ei. Ja eri asioiden kanssa on vain opittava elämään :)

      Poista
  2. Kiitos, kun jaksoit tehdä tällaisen postauksen, jota on mukava lukea. Minä myös pysähdyin yhden kysymyksen äärelle ja lähetän ❤️ sinulle.

    VastaaPoista
  3. Apua, aivan ihana postaus! Osaat kirjottaa samalla niin kauniisti, mut sun huumori on parasta! Tsemppiä talonremppausprojektiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) kiva että tykkäsit!
      Ja kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan :)

      Poista
  4. Ihana, elämänmakuinen postaus! Olen blogiasi seurannut jo jonkin aikaa, mutta taitaa olla ensimmäinen kerta kun tänne kommentoin. Ihailen niin positiivista elämänasennettasi ja huumoria, jota heität niistäkin epämiellyttävistä asioista. Postauksistasi tulee niin hyvälle tuulelle :) Minuakin pysäytti aivan erityisesti yksi kysymys vastauksineen. Paljon voimia sinulle ja teille <3 Elämä ei totta vie ole meidän käsissä. Mukavia hetkiä vanhan talon kunnostukseen! Mukavaa, joskin toisinaan hyvinkin rankkaa se on. Me olemme eläneet nyt nelisen vuotta unelmaamme vanhan talon idyllissä. Tuoreessa muistissa siis vielä se remppa-aika. Tosin me emme muuttaneet tähän kotiin ennenkuin remontti oli jo loppusuoralla, joten kokemusta remontin keskellä asumisesta ei ole kuin muutaman hätäisen viikon verran. Mutta, onnea teille yhden unelman täyttymisestä - maalle muutosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kommentoit <3

      Meidänkään ei ole tarkoitus muuttaa ennen kuin remppa on lähes valmis.
      Eli kun saadaan tämä nykyinen talo myytyä, muutetaan sit vuokralle jos ja kun remontti on vielä kesken!
      Itse olen niin tarkka kaikesta elämisestä, että tulisin taatusti rempan keskellä hulluksi viikossa :D en kestä mitään epäjärjestystä. Ja toisekseen remontti etenee varmemmin nopeampaa kun me koko sakki ei olla siellä koko ajan tiellä ;)

      Poista
  5. Mahtava postaus! Tuo pinnajuttu oli kyllä paras, nauroin katketakseni koska itselläni on niin lyhyt pinna, että sitä ä:tä ei oo lainkaan ;) Puhutteleva vastaus, tuohon lapsikysymykseen. Ei oo omissa käsissä nämä asiat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin se yksikin ää välillä jää pois, se on niin lyhyt :D ihanaa että on muitakin!

      Poista
  6. <3 oot vaan niin ihana ja vielä tähän *halaus* <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulla on myös aika monta ihanaa lukijaa <3 te teette tästä kirjoittamisesta kaksin verroin kivempaa :)

      Poista
  7. Minuakin liikutti erityisesti tuo yksi kohta: oikein pysähdyin ja luin hitaasti uudelleen, koska siinä oli jotakin niin kovin lopullista <3

    Näitä on tosi kiva lukea. Onnea teille uusiin elämän haasteisiin ja maaseudun unelmiin!

    Ps. Matkin tämän kysymyspostauksen myös itselleni. Melkein kädet tärisee, kun on niin jännittävää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin lopullista. En koskaan, en vaikka miten haluaisin, voi saada omaa pientä syliini :( <3 nyt voin ymmärtää laidasta sitä tuskaa mitä lapsettomat kokevat, vaikka itsellä on siitä onnellinen osa, että kuitenkin olen viisi täydellistä lahjaa saanut <3

      Kiva että itsekin innostuit tästä postauksesta! Voin kyllä suositella, muakin jännitti ihan sikana, mutta tää oli tosi kivaa :) ja kysymykset olivat fiksuja. Sitä eniten "pelkäsin" että joku oikein innostuu arvostelemaan ja kyseenalaistamaan..mutta eihän kaikkiin ole pakko vastata jos siltä tuntuu :)

      Tulen innolla kurkkimaan, ja ehkä kysymäänkin ;)

      Poista
  8. vedet silmissä <3 kyllä se niin on,että lapset ovat lahjaa,jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Jaksuja <3 Ihania kysymyksiä pitkä liuta,ja ihania,huumorilla höystettyjä vastauksiakin...

    VastaaPoista