Meillä on tässä muutaman viikon sisään ollut kolmen lapsen neuvola.
Ensin 4-vuotiaan, sitten 2-vuotiaan ja tänään 6-vuotiaan.
Neuvolan vakikysymyksiin kuuluukin, miten lapsi syö? Ja mitä.
Siitäpä inspiroiduin hieman avaamaan meidän perheen syömisiä.
Tosi asia on se, että meidän muksut ovat noin kolmevuotiaiksi asti istuneet ruokapöydässä suut auki kuin linnunpojilla, ja ruokaa on sen kun saanut lapata menemään.
On syöty perunat ja kasvikset, kastikkeet, laatikot ja kiusaukset, kunnes yhtäkkiä alkaa se hyihyttely.
Erittäin pahaksi se on äitynyt sitten siinä vaiheessa kun kouluruokailut on astuneet kuvioihin.
Nykytenavilla on ilmeisesti erikoisen hienostuneet makunystyrät tai paha asennevika kun ruoka ei maistu, nimittäin muistan että me kyllä aikoinaan aina kouluruoka pisteltiin menemään ääntä kohti siinä missä kotiruokakin, eikä sen pahuudesta tai hyvyydestä mitään sen kummempaa numeroa tehty. Paitsi muuan kasvis-kala-juusto-hässäkkä saa edelleen mahalaukkuni kouristelemaan (terveisiä äidille!).
Eihän se nyt aina mitään herkkua ollut, mutta sitä syötiin ja thats it. Voi tässä tietysti olla jotain aika kultaa muistot-juttuakin, mutta näin minä muistelisin.
Nyt kun katselen koulun tulevan viikon ruokalistaa, totean että jahas, meidän Risto se ei ensi viikollakaan taida syödä kuin näkkäriä.
Oikeasti.
Ja kun pakottaa ei voi, eikä sillä että haluaisin edes, mutta se siitä kasvispihvi-kesäkeitto listasta sitten. Ja tässä kohtaa myös heitän ihmetykseni ilmoille, onko siellä koulussa pakko tarjota esimerkiksi sitä kesäkeittoa, mitä noin 1/100 ihmisestä oikeasti pitää hyvänä ruokana?
Tarjoaisivat semmoista ruokaa mikä tenaville kelpaa, hävikkikin olisi kummasti pienempää.
Hirvittää nimittäin ajatellakaan, mihin esimerkiksi se kaikki kesäkeitto tungetaan, kun koululaiset rouskuttavat vain näkkärilaatikot tyhjiksi sinä päivänä?
Esikoinen kehui viimeksi kesis-päivänä, että heidän luokasta ei syönyt kukaan.
Tiedän että jotkut varmasti siitä jopa tykkäävät, mutta meillä sillä saa aikaan vain yökkäys-ääniä.
Palataanpa takaisin kotiruokaan.
Meillä tarjotaan tosi perus-safkaa. Pastaa, jauhelihaa, kastikkeita, kanaa, riisiä, keittoja ja perunaa. Lisäksi niitä kasviksia tai salaatteja.
Jokainen tykkää jostain. Mutta lähes aina jonkun mielestä myös joku on hyihyi.
On oikeastaan mahdotonta tehdä sellaista, mikä aina kelpaisi kaikille. Niinpä jos et syö niin sitten poistut pöydästä eikä ruokaa ole tarjolla ennen seuraavaa ateriaa.
Eikä pussillista leipää myöskään vedetä jos lautanen ei ole tyhjä, eikä välipaloilla mopoilla mahdottomiin!
Välillä tuntuu että onko sitä liian ankara, mutta jotenkin haluaisin että lapseni oppisivat kunnioittamaan ruokaa, ettei se ole kaikille mikään itsestään selvyys että sitä on joka päivä pöydässä. Ruokaa ei sanota paskaksi tai muuta sellaista, vaan maistetaan edes vähän ja sitten vasta päätetään onko tämä hyvää vai ei.
Minkälaisia ruokaperiaatteita teiltä löytyy?
Ps. Yksi asia missä itsellä löytyy petrattavaa on ehdottomasti lasten ottaminen mukaan kokkaamiseen.
Mutta kun se sotku.
Meillä menee niin, että ruokaa pitää maistaa edes vähän (tyyliin lusikan kärjellinen), vaikkei siitä niin tykkäisikään tai vaikka se olisi todettu pahaksi edellisellä kerralla. Jos sitten ruoka ei kelpaa niin pöydästä poistutaan ja seuraavalla ruualla sitten udestaan. Harvoin lapset lähtevät pöydästä ihan tyhjin vatsoin. :)
VastaaPoistaMeillä tuntuu koululaisella ja eskarilaisella olevan muutamat inhokkiruuat, joita eivät kumpikaan koulussa syö. Pahinta taitaa olla kasvissosekeitto.
Minäkin aina koitan saada edes maistamaan vähän, tai jos tuntuu ettei tykkää niin ainakin niin monta lusikallista tai haarukallista kuin on ikävuosia.
PoistaSe yleensä kelpaa sopimukseksi :)
Meillä tuo kesäkeitto ja kasvispihvit ym. on ihan inhokkeja. Ja hernekeitto!
Mielestäni on hyvä, että lapset syövät sitä mitä on tarjolla, tai ainaki maistavat, mutta ei jokaiselle lapselle kokata omaa ruokaa. Toki minun pikkuiseni vielä syö kaiken, jopa tämänpäiväinen kaalilaatikkoakin meni muutama lusikallinen vaikka maku ei selkeästi ollut mieleinen. Kirjassa Kuinka kasvattaa bebe, on hyvin tuotu esiin se että lasten pitää maistaa, muuten ei ruokaan edes voi tottua.
VastaaPoista-Jess-
Minäkään en ymmärrä sitä että tehdään kaikille suunnilleen eri ruokaa! Monilapsisessa perheessä se ei kyllä ole edes mahdollista, saisin olla keittiössä aamusta iltaan :)
PoistaSe on ihan totta, että niitä maistelukertoja pitää olla tyyliin 15, ennen kun voi sanoa tykkääkö vai ei!
Ja se, että ei voi sanoa ruokaa pahaksi jos ei ole sitä edes maistanut :)
On ne nämä syömis-asiat lasten kanssa monesti vaikeita.
Ja tosiaan vaikka meilläkin on vauvasta asti tarjottu kasvikset ynnä muut, niin silti jossain vaiheessa niille aletaan muka nirsoilemaan!
No toisaalta jos parsakaali tai kukkakaali ei kelpaa niin sitten syödään kurkkua ja paprikaa josta pidetään :)
Lasten ruokailuasiat on kyllä mielenkiintosia. Meillä kolmevuotias syö vielä melko hyvin kaikkea, mutta joskus joutuu vähän enemmän houkuttelemaan. Aina pitää maistaa ja jos ruoka ei maistu niin ennen seuraavaa ruokailua ei oo mitään tarjolla.
VastaaPoistaSillon ku minä olin ala-asteella niin meiän pienessä koulussa oli kokki joka teki kaikki ruuat ite, ja ne oli muuten herkkua. Tuoretta sämpylääki oli harva se päivä. Mut sit kun siirryttiin yläasteelle ja "laitosruokaan" niin taso laski huomattavasti. Nykyään sinne ala-asteellekin tulee ruoka isolta keittiöltä, koska säästö.
Meillä oli sama homma, pieni kyläkoulu ja oma keittäjä joka teki oikeasti hyvää kotiruokaa! Varmasti ei oo sama asia kuin tänä päivänä, kaikki ruuat tuodaan suunnilleen ulkoavaruudesta, sieltä mistä halvimmalla saadaan..laadusta viis :/
PoistaMiten teette jos lapsi ei suostu maistelemaan/syömään ruokaa niin annatteko seuraavalla ruoalla sit samaa vai jotain uutta ruokaa? Pyörittekö keittiössä vartioimassa että lapset ei sit käy leipäpussilla ym. jos ei ruokaa syönyt? Meillä kun tahtovat olla liiankin omatoimisia ja kokkailevat sit vaikka ite sitä parempaa ruokaa. Tämä syöntihommakin on välillä sellaista taistelua..
VastaaPoistaEn mä yleensä tarjoa enää seuraavalla ruualla samaa, menee vain turhaksi vääntämiseksi. Mutta sit leipää, jogurttia ym. en anna kyllä vetää mielettömästi!
PoistaToistaiseksi syödään kaikki ruuat vielä yhtä aikaa kun kaikki lapset on aika pieniä, varmasti on vaikeampaa sit kontrolloida kun tulevat teini-ikään!
Meillä mennään niin että aikuinen päättää mitä syödään ja milloin, lapsi päättää, minkä verran syö. Maistaa kyllä pitää. Olen todennut että kyllä ne jossain vaiheessa syö, kun on tarpeeksi nälkä. Ompa lohdullista kuulla että muuallakin kolmevuotiaana alkaa nirsoilu, oonkin miettiny mikä näissä meijän naperoissa on vikana. :D
VastaaPoistaSe on kyllä tosi että kyllä ne joskus jotain syö :D ja silloin kun on nälkä! Kuitenkin meilläkin kasvavat jokainen omalla käyrällään tasaisesti, että kylläpä se aika pitkälle kertoo siitä että tankkaus on onnistunut.
PoistaEo liity tähän ruokailu asiaan mut tekisitkö postauksen siitä et onko sun oma olo muuttunut myt lääkärissä käynnin jälkeen?vähensitkö liikuntaa,lisäsitkö ruokaa?onko vaivat vähentynyt,poistunu jne..
VastaaPoistaHei joo, kiitti vinkistä..
PoistaOn ollutkin tarkoitus tässä kirjoitella aiheesta :)
Ehkä odotan, että aikaa kuluu vielä hieman lisää niin voin vielä tarkemmin kertoilla tuntemuksistani :)
Mun lapsista yksikään ei ole niin nirso että olisi ollut ongelmaa. Koulussa ilmeisesti syövät myös ihan ok kun ei heti kotiin tullessa olla syömässä jääkaappia tyhjäksi. Keskimmäisen kanssa joskus väännetään syömisistä, söisi mieluummin pelkkiä välipaloja mutta ruokakin menee kun jaksaa nalkuttaa. Monesti meillä on kyllä useampaa ruokaa kaapissa, lähinnä siksi että itse en syö punaista lihaa mutta teen siitä ruokaa muille. Mutta kaupassa näkee sen toisenkin puolen, monet kyllä tuntuvat elävän croissant-energiajuoma-karkki -linjalla
VastaaPoistaJollakin tasolla sitä syömistä pystyy vielä itse kontrolloida ja määräillä, mutta kotoahan se syömisen esimerkkikin kai lähtee..
PoistaJos vanhempi syö ja tarjoaa terveellistä ruokaa, ei syödä herkkuja koko ajan ym. niin kai ne lapsetkin oppii :)
Tai sit ne on niin traumatisoituneita niistä smoothieista ja parsakaaleista, että ne tilaisuuden tullen painelee kauppaan hakemaan limua ja karkkia :D
Vaikea asia on kyllä!
Tuo on kyllä jännä,että vaikka ekat vuodet (meilläkin just tuonne 3v tietämille) syönyt niin mallikelpoisesti kaikkea mahdollista,niin yhtäkkiä alkaa se valikoiminen. Ja entisistä lemppareista osa saattaa muuttua inhokeiksi.. Oon aatellu,et jospa se menis sitte taas ajan myötä ohi samallai ku on tullukki, saa nähä miten käy. Ku oon ite ollu ala-asteikäisenä melko ennakkoluuloinen,mutta jossain vaiheessa sitä on oppinu syömää niin et voisin sanoa olevani suht kaikkiruokainen. Samalla tavalla muuten täälläkin toimitaan,maistaa pitää muttei sitä pakottaa voi jos ei oikeesti tykkää. Suositellaan kyllä syömään enemmänkin kuin maistelulusikallisen verran,vaikkei lempparia oliskaa jos ei nyt aivan tosissaan okseta.:D
VastaaPoistaMuistan etten lapsena voinut sietää lanttulaatikkoa! Jopa muistikuva on että tyhjä yökkäys on tullut sitä maistaessa..mutta kas kummaa, kyllä sitä vain näin aikuisiällä tulee aina syötyä, vaikkei se mikään lemppari ole edelleenkään :) sama pinaattikeiton kohdalla.
Poistakai niitä perinneruoka-päiviä pitää koulussa olla ? :) Mene ja tiiä...mä annan lasteni opetella laittamaan ruokaa ja meidän 9-luokkalainen on sellainen taikoja vähistäkin eväistä,ett menee mammalla vaan sormi suuhun. :D Viimeistään 7-luokalla tulee ne kokkaus-taidot eteen,kun tulee niitä kotiläksyjä:tee kaurapuuroa,pese ikkunoita,pese villavaate käsin jne ...
VastaaPoistaNo ei niitä ainakaan kukaan opi syömään jos niitä ei tarjota :) että kai se on sitten pitkällä tähtäimellä ihan hyväksi nähty ;)
PoistaSiinä varmasti lapsen suhtautuminen erilaisiin ruokiin muuttuu jos itse kokkaa. Vai tekeekö ne aina niitä lemppareita? :)
Mutta eipä tuota itsekään tuu tehtyä ruokia mistä ei ite tykkää, kuten makkarakeitto :0 meillä ei ole sitä juuri koskaan!