Heipä hei taas!

 

 

 

 

Mikä viikko!!

 

On ollut kyllä yhtä aikaa siistiä ja uuvuttavaa.

Leivonnaisia on syntynyt kovaa tahtia monta päivää ja loppuhuipentuma kaikkien laskiaispullien (tai paskiaispullien kuten meidän neljävee veisteli) ja Runebergin torttujen jälkeen oli hautajaisväen ruokkiminen.

Tosiaan sen lisäksi että työpaikkani on kotileipomo, se on myös pitopalvelu, eli työnkuvaan kuuluu myös keikat ristiäisistä-hautajaisiin, kaikkea siltä väliltä.

 

No tässä sitä ollaan kuitenkin elävien kirjoissa eilisiltaisen uhkaavan koomaan vaipumisen jälkeen, kunnon yöunia ei voita mikään. Aamulla oli kohtuullisen tukkoinen olo, ja vessan peilistä kurkki sellainen mörkö, että jos tänään olisi pitänyt keittoa jakaa väelle niin olisi saattanut yksi jos toinenkin lihapala juuttua kiduksiin.

En uskaltanut edes aamupuntarille nousta, yksistään turvotuksesta olisi taatusti vaaka näyttänyt viisi kiloa enemmän kuin pitäisi. No vitsi.

 

Ihana olla nyt kotona.

Maanantaina illalla käyn pari tuntia töissä, muuten oonkin koko ens viikon kotona.

J:llä on kouluviikko, joten aamusta en sit pääse töihin.

Meillä on nyt tällä hetkellä sellainen järjestely, että miehen koulu on ns. etusijalla, ja mä käyn sit töissä kun koulupäiviä/iltoja ei satu olemaan.

Se sopii meille nyt oikein hyvin, lapsia ei tarvitse viedä hoitoon, mutta kuitenkin saan tehdä töitä tähän tilanteeseen ihan riittävästi.

 

Siinä vaiheessa sitten kun J:n koulu loppuu, on varmasti uudet kuviot edessä.

Mutta siihen taitaa olla osimoilleen kaksi ja puoli vuotta aikaa. Meidän juniori on sitten jo neljä!

Huh miten hullua.

 

Tulipahan tässä mieleeni sellainenkin asia, kun joku saattaa joskus ihmetellä miten sitä jaksaa lähteä pienten lasten äitinä töihin. No joissakin tilanteissa toki raha pistää liikkeelle ja voi olla niin sanotusti pakko lähteä.

Meille se raha ei ollut ensimmäinen syy töihin lähtöön, vaan se että halusin itse jotain kokeilla välillä muutakin kuin kotona oloa. Ja sillä tiellä ollaan edelleen, oon säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt töitä kohta kolme vuotta. Ja pakkohan tässä on myöntää että kyllä se tilipäivä on ihan jees.

Koska näillä meidän äitien rahoilla (toki tämäkin on muualla asuvien mielestä luksusta) ei tee paljo paskaakaan, näin suoraan sanottuna.

 

Yksi huomioon otettava asia on se, että jaksan paljon paremmin olla kotona lasten kanssa, kun välillä pääsen töihin. Kun saa töissä tehdä mieleistä hommaa, on aikuista seuraa, tai joskus saa olla ihan yksinkin omien ajatusten kanssa, niin kyllä kotona sitten jaksaa paremmin taas keskittyä lapsiin ja heidän vaatimuksiinsa. Meille tämä sopii oikein hyvin.

 

Mutta nyt jaaritukset sikseen, lähti ehkä vähän luisumaan ojaan tässä tämä teksti ja rönsyilemään asiasta toiseen, mutta sen siitä saa kun hylkää blogin melkein kokonaiseksi viikoksi.

Mun piti itseasiassa kirjoitella meidän uusista tulokkaista, mieheni ja lasten leipomuksista ja neitien peilihassutteluista, mutta kertokoot kuvat sen puolestani.

 

Hyvää viikonloppua <3