Kuinkas kävikään kun meidän Pikkuneidiltä otettiin päivävaippa pois.
Kaupunkireissullani mulla oli myös eräs tosi tärkeä juttu toimitettavana.
Kotoa lähtiessä sain kaksivuotiaalta ohjeistuksen, äiti ottaa minu pikkai.
No äitihän osti, ja viime maanantaina ei laitettukaan yön jälkeen vaippaa, vaan pikkarit.
En odottanut mitään ihmeitä sen suhteen että miten käy.
Neiti ei vielä hirveästi ole aikaisemmin pottaan eikä pönttöön asioitaan toimittanut, joskus joku satunnainen liraus on sattunut tulemaan kun siinä on istunut, ja toki ylitsevuotavaiset kehut on siitä saanut!
Ensimmäinen vaipaton päivä kun päästiin iltaan, niin totesin että todellakin olisi pitänyt ostaa toinen sevenpäkki noita pöksyjä. Jouduin siis pyörittämään märän ja tuoksuvan satsin pikkareita vielä illan päätteeksi.
Muutama päivä siinä meni pyykätessä kunnes tyttö hoksasi homman tosi hyvin.
Nyt, viidentenä päivänä, tyttö juoksee potalle (joka muuten kököttää keittiön oven suussa näköetäisyydellä muistuttamassa, hyvä keino!) ja tekee asiansa, jonka jälkeen vetää pari rinkiä peppu paljaana tai istahtaa pokkana sohvalle jatkamaan kirjan lukemista koska housujen ylösnosto onnistuu vain etupuolelta. Onhan se selvä että pakarat on hiukan tiellä, liekö nähnyt äitinsä housujen kiskomista ja todennut että ehei, ei onnistu. Hahaa. No joo..
Toki ohareitakin tulee, mutta sehän tietty kuuluu asiaan.
Mutta hullulta tuntuu että Hän on nyt päiväkuiva. Ajattelin että nooh jos kesäksi vaikka.
Toki takapakkia voi vielä tulla ja ulkoillessa ja yöksi joutuu vielä pukea vaipan, mutta mainio alku tässä saatiin jo aikaan!
Ja kakkoslaiturin lasti kun saataisiin vielä täydellisen ajoitetusti oikeaan paikkaan niin meidän vaipparallit alkaa olla rällätty.
Täytyy kyllä sanoa ettei tule ihan heti ikävä.
Paitsi ehkä märisyttää kun näkee vaipan mallia new born.
Nyt ruuan laittoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti