Ruokavinkki

Nyt kyllä hävettää tunnustaa, että tein ehkä elämäni ensimmäisen kerran lohikeittoa!

Töissä sitä ollaan tehty erinäisiin kekkereihin ja sieltä tuonut sitä kotiinkin, mutta että itse olisin tehnyt? Ehei.

Eikä siihen nyt varsinaista syytä ole ollut, kunhan nyt en ole koskaan tehnyt, ajatellut ettei sitä kuitenkaan lapset syö (missä kyllä olin jokseenkin oikeassa, mutta on paljon muutakin mitä ne ei syö). Joitain ruokia vain on sellaisia mitä ei tule tehtyä, meillä se on ollut lohikeitto.

(huom. on ollut)

Nimittäin nyt siihen tuli muutos, keitto oli niin hyvää että ujutin sen ruokalistalle välittömästi.

Kalahan tuppaa olemaan aika arvokasta.

Meidänkin kokoinen sakki ei kauheasti kostu yhdestä evästä, joten siivun on oltava aika iso ja siitä saa sitten pulittaakin isosti.

Ruoka on kuitenkin isoin juttu meidän taloudessa mistä en juurikaan pihistä, joten kalaa (pääasiassa lohta) syödään säännöllisesti.

Tämän keiton tein kaupan pakastekuutioista, koin sen siinä säätämisen hetkellä kaikkein vaivattomimmaksi vaihtoehdoksi ja hei, onhan se!

Ja maku oli mielestäni just sama kuin pala-lohesta tehtykin.

Mutta arvatkaapa mitä mieheni toi eilen rempalta tullessaan?

Viisi kiloa tuoretta lohta palasina.

Entisajan malliin oli hurauttanut pihaan kalakauppias ja nyt meillä on pakkasessa muutamaan keittoon lohet valmiina.

Jostain syystä nauroin vatsalihakset kipeäksi.

Koska täällä maalla et voi lähteä shoppailemaan kalatiskille tuoretta kalaa, kalatiski tulee luoksesi.

Kuinka kätevää!

Vielä tähän loppuun yksi toinenkin tunnustus.

Häpeän, nolostun, ärsyynnyn.

Ratkesin, retkahdin, sorruin.

Koska irtokarkit.

Kohta en voi todeta muuta kuin että,

onhan valaatkin rantakunnossa!