Niin valmista jo!

Käytiinpäs taas pieni kuvausreissu tuolla Joki-Korpelassa.
Hui mahdoton kuinka paljon siellä onkaan edetty taas viime kuvista.
Joka kerta kun astun ulko-ovesta sisään, on jotain näkyvää saatu aikaan. Nämä loppurempan hommat kun ovat niin konkreettisia. Ulko-ovi on uusi, eteisen lattia on laatoitettu, uudet ikkunat ovat niin ihanan..uudet! On kalusteita, on vetimiä, on katkaisijoita, ihanaa puhdasta valkoista (jonka vuoksi todellakin revin verkkarini ihan taatusti!).

Ensimmäisissä kuvissa on uututtaan kiiltelevä, vielä tuoreilla saumoilla (joiden yli hipsittiin laattoja pitkin vain, pikkuisille piti esittää mallikävelyä) varustettu eteisen/vessan/kuraeteisen lattia.
Laatan tarina on aika hauska, tai meillä kävi hyvä tuuri.
Meillä on samaa laattaa täällä vanhassakin kodissa ja olen tykännyt siitä nämä kohta kuusi vuotta tosi paljon. Pinta on sen verran eläväinen, että se antaa ihan älyttömästi anteeksi sotkua ja iso laatta on aina helppo pitää puhtaanakin.
Samaa laattaa siis ajattelin heti uuteen kotiinkin. No siinähän oli käynyt tässä vuosien varrella niin, että malli oli poistunut valikoimista (ainakin niistä mitä me tsekattiin) ja netistä löytyi vain jokin lava hyvällä alennuksella poistokorista! Ja arvatkaa, laattaa oli JUST sen verran, että se riitti noihin neliöihin. Ei kuulemma montaa laattaa ollut jäänyt, joten se meni kyllä just nappiin.
Olen oikein tyytyväinen.
Ainoastaan sauman väri on eri tässä uudessa lattiassa, tummempi kuin täällä vanhassa.
Tuossa on tuollainen söpö pieni porras-askelma tuonne aulaan (jossa taatusti kaikki vauvat ja vaarit vetävät nurin), joka näkyy tuossa ylimmässä kuvassa. Ihana yksityiskohta.

Sitten onkin kuvat sieltä, missä meikäläisen elämä pyörii pääasiassa. Eli keittiö.
Toisin sanoen, jos en syö siellä niin siivoan siellä. Joten sen pitää olla viihtyisä!
Keittiö on aika tosi tosi tavallinen, valkoiset kaapinovet, tummat tasot, musta allas. Harmaat kodinkoneet. Jotka tulevat muuten huomenna!
Vanha talo on siitä hauska, että vaikka kuinka tehdään uutta, niin pakko on suunnilleen pysytellä niiden sen ajan tilaratkaisujen sallimissa puitteissa. Jos jossain töröttää joku palkki tai muurinpätkä tai joku hormi, niin siihen on jonkin sortin kotelointi keksittävä jos haluaa ne piiloon, koska kaikkea ei voi vetää ihan sileäksikään.
Samoin altaiden paikat ja liekkarin paikat määräytyvät aika pitkälle sen mukaan, miten on ennenkin olleet. Tai sanottaisiko näin, että kaikkea voi siirtää ja laajentaa ja purkaa ja poistaa, mutta me päädyttiin siihen että mentiin suunnilleen samoilla ratkaisuilla kuin vanhakin oli.

Kalusteet ovat siis kaikki tuolla yhdellä seinällä, paitsi jääkaappi ja pakastin tulevat vastakkaiselle seinälle, tuohon koloon siis missä on imuri just nyt.
Kaappitilaa tulee olemaan hurjasti vähemmän kuin tässä nykyisessä, mutta kerronpahan vain että täällä nykyisessä on tasan ihan liikaa semmoisia kuppeja ja kippoja joita ei koskaan käytetä, joten uuteen tulee siis vain kaikki tarpeellinen. Silläpä se ongelma ratkaistaan.

Mahdollisesti hommataan joku säilytysjuttu, senkki tms. toisen ikkunan alle, kunhan tästä johonkin huonekalukaupoille selvittäisiin. Sinne voi sitten sulloa vuokaa, maljakkoa ja kannua, mitä harvemmin tarvii.

Sitten laskeudutaankin kellariin.
Joka on huikaisevan vaikea kuvata, no koska kellari.
Toisekseen niitä pieniä ikkunoita peittää toistaiseksi kaiken näköistä puskaa ja pensasta ja metrinen nurmikko, joten oletettavissa on hieman lisää valoa kunhan raivaustyöt ulkona alkaa.
Näissä kuvissa on vähän hassuja varjoja, koska valonlähteenä oli työmaa-valo.
Kodarista tuli yllättävän tilava! Yksistään jo valkoinen väri tuo lisää tilan tuntua. Kaappitilaa on ihan sopivasti, ja tuonne "pannuhuoneen" puolellekin saatiin vähän tasoa ja säilytystilaa ja siellä on myös tarkoitus kuivata pyykkiä. Tässä pikku kopperossa tulen varmasti viettämään myös lähes yhtä paljon aikaa kuin keittiössä. Mun valtakunnat <3

Mun likajalat <3