Villatakki-päivä

Ihan kamalaa, mun pandat on sitä luokkaa ettei mikään kuvanmuokkauskaan tehoa.
Se on juhannuksen jälkein arki tässä terve!

Meillä oli oikein lokoisa juhannus, ei jaksettu lähteä niin minnekään rientoihin, koska arkena koko ajan joku tulee tai menee, maattiin siis kotona, syötiin, nukuttiin, nautittiin Eliittikisoista kotikatsomossa ja kävästiin naapurissa iltakahvilla extempore.
Poikien kaverityttö sieltä samaisesta naapurista oli yökylässä ja me äidit haikeudella todettiin että tyypit on kohta siinä iässä, että valitettavasti tämmöiset yökyläilyt varmasti jää.
Kun tullaan niin isoiksi, että pojat ja tytöt..pyh.. kunnes se taas jossain vaiheessa alkaa uudelleen!?

Aamulla heräsin töihin, erittäin sekavien yöunien jälkeen, joissa muun muassa mieheni mummu tarjoili mulle ampiaisia hopeavadilta!? Siis What..
Ajelin kauniissa aamu(yön?)auringon paisteessa duuniin ja tein pikkunätin päivän, tulin kotiin kun osa oli vielä aamupalalla kympin maissa ja mieheni vuorostaan painui poikain kanssa työmaalle.

Silmäpussit ja silmänaluset eivät varsinaisesti haalenneet kun lahjoin pikkuväen äipädeille ja torkahdin toviksi.
Nyt on olo sekava kuin sillä kuuluisalla seinäkellolla, eikä oikein tiedä mihinnä alkais. Joten aloinpa sitten tähän.

Ihanan eilisen hellepäivän jälkeen tänään on taivas pilvessä ja tuulee aikalailla, vettä ei vielä ainakaan sada.
Nuoriso huutelee tuolta avonaisesta ikkunasta kaikkea hassunhauskaa, mä vetäisin villatakin shortsien seuraksi ja odottelen toista koneellista pyykkiä valmiiksi.
Sitten jos suorittaisi päivän Urhoollisuus-mitalin ja lähtisi noiden marakattien (puspus) kanssa kauppaan.
Edelliskerralla uhkasin kyllä että Pikkuveli saa lähteä seuraavan kerran vasta täysi-ikäisenä mukaan koska kehtasi järjestää semmoiset RyhmäHau-kilarit siellä että äiskän korvia taitaa punoittaa vähän vieläkin. Olin ihan että MITÄ? SINÄ? Ja lopulta kannoin meidän aina niin kiltin poikasen huutavana autoon, joka tähän asti ei oo kyllä keksiny vängätä juuri mistään..varsinkaan kaupoissa.
Lasten kanssa kaikki on niin mahdollista.

Mukavaa viikkoa sulle,
koitan ehtiä vielä kirjoittamaan ennen loppuviikon reissuun lähtöä, mutta jos ei kuulu mitään niin se johtunee siitä kun seitsenhenkinen perhe lähtee tienpäälle. Saattaapi olla jotain pientä siinä ennen.