Äitityttö-päivä ja vähän pakkailuja

Meidän vanhempi neideistä sai kyllä äitinsä sekä yhtä aikaa hyvin syylliseksi (ah tuo äitiyden tunne Top1) sekä ilahtuneeksi ehdotuksellaan.
Neiti tomerana ilmoitti yhtenä päivänä että, nyt äiti meidän kyllä pitäisi järjestää semmoinen äitiyttö-päivä!
Syyllisyys siitä, että elämä on ollut niin kiireistä ettei äidillä ole ehtinyt käydä mielessäkään henkilökohtainen irtiotto oman tyttären kanssa, mutta toisaalta ihana innostunut ilo siitä, että hänellä oli asia juolahtanut mieleen.
Sen verran voisin korjata ja nimetä tuon äitijavanhempityttö-päiväksi, koska meidän ikuinen säätäjävänkääjäkänkkäränkkä-kaksivee jäi iskän ja veljien kanssa kotiin.
Hän ei vielä moisesta laatuajasta paljoa perusta, koska saa sitä ja huomiota varmasti eniten muutenkin, koska on pienin.

Tänään siis mieheni meni hetkeksi aamusta remppaamaan, haki tullessaan vuokravaunun ja me likat startattiin sitten kohti naapurikaupunkia. Ja shoppailtiin.
Muun muassa eräs hyvinkin pinkkinen tylliunelma, jonka äitinsä suopui koiranpentu-ilmeen edessä ostamaan ja kun saatesanatkin olivat varsin asiaan kuuluvat, mää en mitään muuta ikinä tarvi jos mää saan tän, pliiiiis.. Milloin mun pikkuisesta on tullut näin iso?

Nyt on suurin osa tavaroista ja vaatteista kasseissa lähtövalmiina.
Tänä iltana pakkaillaan vaunu valmiiksi, huomenna aamulla herätään varhain ja lähdetään ajelemaan kohti pohjoista.
Vuoden odotetuin juttu, heti joulun kanssa samalla viivalla.
Tunnelma on varsin katossa. Kirjaimellisesti.