Kuulumiset

Hiljaiseloa täällä blogin puolella.
Elävässä elämässä en sanoisi niinkään.
Kuin Duracell-puput tässä on viiletetty päivästä toiseen, paikasta toiseen. Alkaa ihan hengästyttää, vaikka muutama päivä pitäisi jaksaa vetäistä vielä ihan täysillä!
Yö on hieno keksintö, ilman sen olemassa oloa olisi hyvin äkkiä finaalissa.

Tänään ajeltiin jo aamutuimaan ihan tosi isolle kirkolle tuhlaamaan rahaa.
Sitä katsos tässä ihan ikkunoista ja ovista suorastaan lainehtii sisälle niin..öhhöh..ehheh.
Vaan viime hetken olennaiset (ja okei, muutamat epäolennaisetkin) ostokset on nyt tehty uuteen kotiin, jotta elämä lähtisi siellä varsin mutkattomasti sujumaan.
Tämä mutkaton elämä siis käsittää mm. verhotankoja, vessapaperitelineitä ja naulakkoja.
Olennaisissa ei mitään ihmeellistä, mutta ne epäolennaiset! Ai jestas mitä herkkuja tulikin vastaan.

Olipahan myös luksusta laatuaikaa kokonainen kellonympärys.
Reippaat kolmesataa kilometriä kertaa kaksi (meno-paluu siis) aikaa jutella aikuisten oikeasti, aikuisten oikeasti räplätä kännykkääkin ja varsinkin kuunnella raadiota.
Nekin on kuulkaas harvinaista herkkua ne. Kun saa rauhassa tehdä.

Nyt on varsin tiskirätti-olo.
Itse asiassa tuumasin nukahtaa, kun jäin tässä nojailemaan kättä vasten ja toljottamaan ulos tuota komeata ilta-aurinkoa, jota jo harvinaiseksi herkuksi voisi sitäkin kutsua?

Nyt siis unta palloon, aamulla siivouskamat raksalle ja urakoimaan kotia puhtaaksi.
Illasta haaveilisin pakkaavani mahdollisimman paljon, ja jossain vaiheessa tiistai päivää (jos suunitelmat ja aikataulu ei pissi) starttaa The Iso Rekka liikenteeseen.

Viimeisiä viedään!!

Ps. Miten joku kestää olla siivoamatta? Tai katsella sen siivoamattomuuden lopputulosta?
Yh, mua inhottaa kun täällä on skippailtu siivouksia tällä viikolla oikein urakalla vain sen vuoksi, ettei jaksa enää tätä kämppää hinkata!
Siivottavaa siis tiedossa vielä täälläkin talossa. On se rankkaa hommaa tämä muuttaminen.