Ihan pihalla

Nyt kun remontti on sisältä valmis, on siirrytty ulos.

Pääasiassa mieheni siellä touhuaa, mutta oon myös itse koittanut olla apuna.
Eilen muun muassa lapioitiin soraa aika monta kottari kuormaa ja alustettiin terassin pohjia.
Viime viikolla meillä oli ulkopuolinen kaivurikuski täällä kaivamassa talon vierustoja, joihin uusittiin salaojat ja laitettiin patomatto.
Olin ihan hysteerisenä pari päivää, kun suoraan portaan pielestä alkoi pari metriä syvä kaivanto ympäri talon, lapset pysyttelivätkin aika paljon sisätiloissa, poissa jaloista ja vaaran paikoista.

Kaivinkonekuski onkin tulossa sitten vielä muutamaksi päiväksi, mahd, nyt jo loppuviikosta tasoittamaan pihat ja sitten kylvetään nurmikko.

Terasseja tosiaan tässä on aloiteltu ja voin kertoa että meikäläisen hommat loppu siihen kun pihamaa kuhisee ampiaisia. Voi ei että mua ärsyttää tämä pelko.
Pelkään niitä kuollakseni, ja nyt kun tuoretta terassivärkkiä on piha pullollaan, niin voitte kuvitella mikä riemunpäivä se on ampiaisille. Ei tullut mun maalauksesta mitään kun meni yhdeksi kiljumiseksi ja huiskimiseksi, laudan sijaan maalasin muun muassa jalkaani, että siirryinpä suosiolla sisätiloihin.
Luinkin eilen netissä jutun ampiaisista. Joka toinen vuosi on kuulemma aina oikein ampiaisten suurvuosi ja se on todellakin just nyt! Loppukesää kohti työt pesässä loppuvat ja uudet ampiaiset ovat vallanneet vanhojen paikat tai jotain.. Nyt nämä elämäänsä kyllästyneet ja stressaantuneet, kuolemaa vartovat pistiäiset sitten pörräävät päämäärättömästi missä sattuu ja ovat kiukkuisia.

Että sillai kivasti menetin yöuneni tuon jutun takia.
Huoh. Jokohan mä kohta menisin johonkin amppari-terapiaan.

Ps. Eipä ole kauniimpaa näkyä kun aamukahvilla istuskellessa voi ihastella oman pihan vaahteraa, vieläpä kaksin kappalein. Se on aika harvinainen näky näillä leveysasteilla.