Muutto lähenee

Pahoitteluni heti alkuun näistä kännykkäkuvista, jotain matskua piti olla paikan päältä ja nää nyt oli ainoat tässä mitä keksin vetäistä.
En oo kameran kanssa just nyt käynytkään uudessa kodissa, joten niitä tuoreimpia kuvia tulee jossain vaiheessa. Varmaan kun pääsen siivoilemaan, niin vois samalla sitten näpsiä kuvat ihan valmiista kämpästä.

Lähdetäänpä liikkeelle vaikka siitä, että meidän vanha koti on nyt myyty.
Mainitsin siitä muutama postaus taaksepäin ihan sivulauseessa, saattaapi olla että on joltain jäänyt vaikka lukemattakin.
Pitkään siinä meni. Niin pitkään, että ei ikimaailmassa voitu kuvitellakaan että näin nihkeästi käy talokauppa tällä hetkellä, ainakin täällä maalla.
Ehkä meillä oli vähän ruusuiset kuvitelmat talon myynnistä, edellinen koti kun myytiin suunnilleen päivässä, joten hölmönä oletettiin että tämäkin viedään ns. käsistä.
No ei kyllä viety.
Ihan käsittämätöntä että varmaan kymmenkunta eri perhettä/pariskuntaa kävi taloa katsomassa, ja vasta lähes yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen tuli se The Ostaja.

Mutta kaikella on puolensa.
Että tämä meni niin nappiin joka tapauksessa, vaikka odoteltiin ja kärvisteltiin ns. kahden talon loukussa. Koska siinä vaiheessa kun uusi koti alkoi näyttää lähes valmiilta, vanha talo sai uudet omistajat. Ei muuttoa välillä pieneen asuntoon, vaan nyt päästään suoraan omaan kotiin. Ihan luksusta.
Tästä opimme taas sen, että kyllä se vain kannattaa pitää se positiivisuus yllä ja luottaa siihen että asiat järjestyy. Mutta uskotte varmasti jokainen, että kyllä se syö miestä, kun talonkatsoja toisensa perään ei itsestään sen kopposen koommin ilmoittele mitään. Epätietoisuus se vasta lisääkin tuskaa. Heh.

Ensi viikolla kuitenkin muutetaan.
Perjantaihin mennessä pitää olla talo tyhjänä.
Uusi koti on ihan viittä vaille valmis, tänään on muun muassa luvassa vessanpönttöjen asennusta.
Alkuviikosta pääsen siivoilemaan, ja ennen perjantaita olisi tarkoitus jo roudata tavaraa ettei menisi niin viime tippaan.

Tunteet ovat varsin ristiriitaiset.
Iso taakka vierähti harteilta, niin kiva muuttaa kun tietää että uudet asukkaat on tulossa tähän vanhaan. Mutta samalla iskee se kuuluisa haikeus, tänne jää mukavat naapurit, ihana ja muistorikas paikka, lasten kaverit.. kohta me istutaan siellä omien peltojen keskellä josta hyvällä tuurilla kiikarilla näkee jonkun ihmisen jos sattuu ajoitus kohdilleen.
Sopeutuvatko lapset? Miten sujuu koulukyyditys syksyllä (kauhukuvat auton alle jäävistä lapsista)? Entäs jos/kun edessä on koulun vaihto?

Viime yö meni vähän tällaisissa merkeissä:

:D

Mutta luottamus on jatkossakin siihen, että kyllä ne asiat järjestyy <3

Tällä hetkellä kun asiaa ajattelen, olen pelkästään helpottunut ja onnellinen.

Ihan kohta tämä remontti-matka on päätöksessä.

Ja siitä ollaan koko perhe niin fiiliksissä!