sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lempilaji


Olen hiihtänyt tänä talvena ihan ennätyspaljon.
En ole kilometrejä laittanut ylös, mutta ladulle on tullut parhaimmillaan lähdettyä neljä-viisi kertaa viikossa ja kerralla hiihtelen reippaan 8km lenkin. Joskus enemmän, joskus vähemmän, riippuu aikataulusta.

Yleensä lähden ladulle yksin, joskus isommat lapset lähtevät mukaan ja hiihdellään joko yhdessä tai he hiihtelevät "stadionilla" sillä aikaa, kun itse käyn maastossa. He jaksavat jo muutamia kilometrejä hiihtää tosi hyvin, mutta matkavauhti on niin hidasta, että itselle meinaa tulla kylmä.

Sain tosissaan joululahjaksi lahjakortin urheiluliikkeeseen, josta kävin ostamassa itselleni kunnon hiihtopuvun. Ja onhan se mukava vetäistä kunnon asu niskaan, eikä aina jotain epämääräisiä virityksiä. Lisää katu-uskottavuutta, hahaa.
Hanskat sain jo lahjakortin kanssa samassa paketissa ja ne ovat osoittautuneet myös oikein oiviksi, paitsi..
Kun pakkanen kipuaa yli viiden asteen ja tuuli on kova.
Ensimmäinen kilometri menee vielä joten kuten, mutta kilometristä kahteen sormet ehtivät jäätyä niin umpijäähän, että melkein itku tulee. Vitsit että se sattuu ihan sikana.
Vasta parin kilsan jälkeen, kun koko kroppa alkaa olla lämpimänä niin sormetkin alkavat sulaa ja loppumatkalla ei ole mitään ongelmaa vaikka pakkasta olisi toistakymmentä astetta.
Mulla on iän päivää ollut ongelma käsien ja jalkojen jäätymisen takia. Ehkä siihen jo on tottunut, mutta rasittavaa se on. Ei meinaa semmoisia kenkiä eikä hanskoja löytyä, etteikö olisi heti paikat jäässä.

Olen tosi huono tekemään mitään alkuverryttelyjä, yleensä lähden tosi rauhallisesti liikkelle, jotta kroppa vähän heräilisi, eikä hapot löisi heti ekaan nousuun, ja sitten vasta lähden tykittämään kovempaa. Lopussa fiilis on niin siisti, kun viimeisen kilometrin voi vetää ihan piippuun. Että mä nautin siitä rankan urheilun tuomasta tunteesta, kun on antanut itsestään kaiken. Tulee niin energinen ja hyvä olo!

Meillä täällä tuo päälatu, mitä itse tulee mentyä, on profiililtaan sellainen, että viimeinen 1,5km ennen kääntöpaikkaa (missä yleensä käännyn) on nousuvoittoista. Viimeiset sadat metrit noustaan pitkää, loivahkoa nousua.
Siinä tuntui kyllä ensimmäisillä kerroilla joka ikinen kerta, että mitä vitsiä mä taas lähdin. Mutta kun pääsee mäen päälle ja lähtee laskettamaan takaisin päin, niin saa vähän palautella.
Mutta nyt, kun olen koko talven hiihtänyt tuota reittiä, niin huomaa hurjan eron siinä mäessä. Enää se ei ole niin tuskaista taapertamista, vaan siihen jaksaa jopa vielä lyödä aika kovaa.
Ja taas se tunne, minkä saa vain urheilusta! Rakastan sitä.

Vaikka en kilpaile, enkä treenaa tavoitteellisesti mitään, niin tykkään silti haastaa itseäni.
Tykkään tykittää lyhyempää matkaa, mutta pitää vauhtia yllä.
Eli en jaksa koko päivää hiihtää, vaan mieluummin hiihdän lyhkäisemmän matkan ja koitan parantaa aikaa. Sama koskee juoksua.
Ratsastus on ainoa laji, jota voisin vetää aamusta iltaan.
Siihen ei kyllästy, vaikka kilometrejä kertyisi miten paljon.

En tiedä miten muualla, mutta täällä meillä ladulla näkee tosi paljon vain vanhempaa väkeä. Missä on kaikki nuoriso? Joskus vastaan tulee nuorempiakin henkilöitä, mutta pääasiassa siellä vetelee pertsaa mummot ja vaarit.
Vai olenko liikkeellä jotenkin eläkeikä-aikaan?
Hiihdätkö sinä?

10 kommenttia:

  1. Pohjois-Suomeen muuton jälkeen opettelin hiihtämisen uudestaan vuosikausien tauon jälkeen, ylämäissä tuntuu kyllä niin pahasti, että luovuttaminen on käynyt mielessä mut pikkuhiljaa sitä oppii tämänkin jalon taidon uudestaan ja kunto kasvaa samalla. 😄 mutta kyllä se on ihanaa mennä sinne metsään ladulle ja nauttia hiljaisuudesta ja ihanasta luonnosta! Kaupungissa asumisen jälkeen tällainen maisemanvaihdos on tuonut pelkkiä positiivisia asioita mukanaan, yhtenä niistä tosiaan hiihdon. ❤
    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestäkin tuntui kun ekoja kertoja nousin suksille vuosien tauon jälkeen, että mitä hullua :D mutta niin siinä kehittyy tekniikassa ja hiihtokunto alkaa pikkuhiljaa nousta, niin siitä pystyy sitten jo nauttimaan :)

      Poista
  2. Hiihto on ihan super ihanaa. Hankin vihdoin itselleni elämäni luistelusukset. Ostin ne kylläkin torista, mutta parhaimmat sukset mitä mulla on ollut. Voisin hiihdellä vaikka koko päivän, mutta jotenkin tuntuu että joudun juosta sinne ladulle ja sieltä pois - aika on rajallinen. Joten paljon hiihtelylle ei ole aikaa vaan äkkiä pitää hiihtää 45min lenkki ja siinä kerkeää sen 10km hiihtää ja voi miten haluaisin senkin jälkeen vain jatkaa. Kaverin kanssa tulee sitte hiihdettyä 15-20km lenkkejä, niistä sovitaan sitten ajoissa ;) .

    Mutta tuohon palelemiseen. Me ollaan tänä talvena testattu ja lopulta uskottu että kerrospukeutuminen on se juttu. Merinovilla pitkätkalsarit, merinovilla sukat, merinovilla pitkähiainen aluspaita (suoraan iholle ei mitään toppia väliin) niin on aivan sama mitkä hanskat on kädessä niin ei palele. Mä en ole raskinut ostaa vielä hanskoja ja hiihdän milloin milläkin ja ei kyllä sormia ole palellut. On muuten ratsastuksessakin ihan super hyvät nuo merinovillat.

    Ratsastus, hiihto ja pyöräily on kaikki kyllä lajeja joissa niin tuntee itsensä vapaaksi ja onnelliseksi. Paitsi ratsastuksessa kun on toinen elävä olento siinä hommassa ja jos molemmilla on paska päivä niin silloin se on paska päivä.

    P.s Hiihtokauden jälkeen juoksu kulkee kuin siivillä niin kivasti se kuntoa nostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisköhän sitten koittaa hommata merinovillaiset sormikkaat tuonne alle. Nuo on kyllä tosi napakat, että mahtuiskohan.
      Ois ihana hiihtää, ja tosiaan ratsastaa, ettei ois aina sormet jäässä :/
      Nyt toki on ollut täällä taas tosi leutoja kelejä, ettei ole palella tarvinut.

      Ratsastus on kyllä niin ihanaa <3
      Just tänään olin kouluvalmennuksessa ja vitsit että nautin.
      Kaikki meni tosi hyvin ja yhteistyö sujui niin tää fiilis on jotain niin hienoa! Saman tunteen saa onnistuneesta hiihto- tai juoksulenkistäkin.
      Liikunnan riemua..ja tottakai rakkaus hevosiin :)

      Poista
  3. Tänä vuonna oon kyllä kaivannut kunnon hiihtämistä, mutta kun on raskaana eikä siksi oikein kykene. :D Pitäny sitten tyytyä sellaiseen rauhalliseen menoon. Nuoria näkee ladulla täällä päin kyllä aika kivasti, vaikka suurin osa taitaa olla keski-ikäistä tai eläkkeellä olevaa väkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isolla mahalla ei kyllä kannata lähteä kovin rehkimään. Ja mäet on aika vaarallisia jos sattuisi että kaatuu :/
      Semmoista tasaisella maalla lykkimistä suosittelen jos vain mahdollista :)

      Poista
  4. Mä oon hiihtänyt kaksi kertaa tänä talvena :D viime vuonna innostuin kokeilemaan varmaan vuosikymmenen tauon jälkeen. Saattaishan se parempikin motivaatio löytyä jos olis ne kunnon välineet eikä lasten kouluhiihdossa rääkkäämät sukset...nuorisoa ei kyllä ladulla täälläkään näy, mutta ne papat viuhtovat kovaa ohi vähän väliä, silloin saattaa oma hiihtokunto vähän ottaa aivoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välineet pitää olla kyllä hyvät, muuten siitä on ilo kaukana :D
      Mulla näkyi kans että pohjat on jo hyvästi kuluneet, mutta laitettiin uudet voitelut niin lykin niillä vielä tämän talven menemään..jospa ensi kaudelle sitten uudet pelit alle :)

      Poista
  5. Pääsen fiililkseen<3 Yläloulun hiihto huonoilla varusteilla on jäänyt unholaan ja hiihto antaa niin paljon hyvää mieltä ja toivottavasti hyvää kuntoa :) Välineurheilua!����

    Olen ajatellut ostaa hanskat jossa kaksi sormea samassa...niitä suositellaan ja kuulemma toimii :) ostin myös termosvyön,johon saa kuumaa juomaa...ah se maistuu hyvälle ja tuo poweria pitkille lenkeille.

    Täällä vielä voi hiihtää ja löytää uskomattoman paikan vaikka juosta voisi jo sulalla tiellä��

    Joku kerta (vuotta ei päätetä) lähetää pitkälle lenkille yhdessä :) :)

    Terkut ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin totesin että juoksuun joutuu vaihtaa piakkoin..mutta sekin kiva!
      Täällä nyt mahdottomat kestohanget niin lasten kanssa käytiin tuossa omilla pelloilla hiihtelemässä kestohangilla..siistiä sekin :)

      Kyllä me vielä yhteinen hiihtoreissu vedetään, sitä odotellessa <3

      Poista