Leppoisaa lauantaita

Just nyt on ihan hiljaista.
Ja se on tässä talossa todella harvinaista, ihan oikeasti.
Nimittäin koko ajan joku höpöttää, laulaa lollottaa, huutaa, karjuu, itkee, nauraa, käkättää, pomppii, heittelee ja niin pois päin.
Mutta nyt, yksi pelaa kellarissa änäriä (ei kuulu tänne asti), yksi nukkuu sohvalla päikkäreitä (kun on vielä toipilas), yksi on tulossa koulusta ja kolme laskee vesiliukumäkeä ulkona.
Siitäpä se riemu sitten repeääkin, kun vettävaluvina tulevat sisälle, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä, ei ajatella sitä onnen hetkeä sen enempää.

Taudista en vielä tiedä, onko jo menossa pois vai vaaniiko vain hiljoksiin jossakin nurkassa eikä aiokaan vielä poistua.
Kaksi kuitenkin on vasta oksentanut, kolmella on vähän semmoinen tilanne että suositellaan mentäväksi vessaan jos vähänkään tuntuu että ilmaa olisi tulossa peräpäästä ulos.
Ja me aikuiset ollaan ihan fine.
Mitä nyt ruoka ei oikein maistu ja olo on vähän semmoinen ettei huvittaisi oikein ryhtyä millekkään.
Niinpä me ei kyllä olla tehtykään tänään yhtään mitään, muuta kuin katsottu hiihtoa, väritetty värityskuvia, luettu Potteria ja niin edelleen. Fyysisesti tosi iisi päivä.

Tässä pitäisi miettiä mitä tänään syötäisiin.
Semmoinen vain tässä pieni mutta, kun kukaan ei syö mitään.
Paitsi vanukasta, limsaa, mehukeittoa..kaikkea tosi järkevää. Kröhöm.
Meillä ei muuten yleensä ole koskaan esim. vanukkaita, niin johan alkoi kaikkia heikottaa kun oli tiedossa että irtoaisi vanukasta niille jotka eivät oikein saata mitään syödä.
Pikkuneitikin istui pöydän päässä vatsaansa pidellen ja tuumasi, Ompa mulla niin huono olo!

Ajo- ja ratsastushommia ois tarkoitus vielä harrastaa tässä illan kähmeessä.

Ikke-poika toimii kärryjen edessä niin hienosti, että onpahan tosiaan kiva ajella.

Ihanaa kun alkaa kevät tulla ja lumet sulaa ja jäät, niin pääsee taas hevostelun makuun oikein kunnolla.

Hyvää viikonlopun jatkoja, täällä hiljaisuus kesti tasan puoli tuntia, nyt eteisessä lentelee märät kumpparit ja hanskat. Argh. Kannatti taas siivota.