Letti lähti

Nyt tulee niin nolo paljastus että!
Mun hiukset on saaneet eiliseen asti kasvaa ja elää ihan omaa elämäänsä ihan liian pitkään.
Joskus ennen vanhaan niitä on karsittu jokunen sentti huonoa pois, mutta edellisestä leikkuusta on nääääin kauan. Ja hei, kyllähän tuon näkee sokeakin otsallaan, että kuivaa on. Metri tolkulla.

Se vain aina jää. Ja jää. Ja jää.
Aina vain aikoo ja aikoo ja kohta huomaat, että oot aikonut kohta kaksi vuotta ja siinä sitä ollaan letti takapuolessa hipoen ärsytyksessä kun ei saa aikaiseksi soittaa parturiin.
No eilen soitin, ja olipa hei iso homma! Sain heti samalle päivälle ajan, ja menin, ja vähän kauhistelin sitä karvamäärää siellä lattialla, ja silti olin tosi tyytyväinen lopputulokseen.
Vähänkö se on ihana istua rauhassa ja antaa toisen tehdä ja nauttia siitä hetkestä omaa aikaa. Kampaajakin sattui olemaan vähän vähemmän höpöttelevää sorttia, joten sain istuskella ihan hissukseen suurimman osan ajasta.

Mua vähän jännitti kyllä mennä.
Ei yksistään lopputulos, vaan myös se, että pitää oudon ihmisen kanssa istua yli tunti ja koittaa selvitä siitä hengissä.
Oon ihan älyttömän huono missään kepeässä keskustelun heitossa, istun mieluummin hiljaa tai olen se perus-juntti joka selaa puhelintaan kaikessa epäsosiaalisuudessaan.
Oikeastaan sama mihin menen missä pitää ihmisten kanssa olla kontaktissa (nimenomaan niiden outojen), kelaan, pankkiin, terveyskeskukseen, niin jännitän ja vähän stressaankin aina etukäteen.
Vaivaantunutta hiljaisuutta, kun et keksi mitään sanottavaa. Tai että selität ja sönkötät jotain ihan tyhmää ja posket punaisena sitten koitat selitellä..tiedättekö tunteen?

Lopputulos on aika hieno. Tykkään tosi paljon.
Ihanan kevyet ja kaikki se koppura siellä latvoissa on muisto vain.
Lapset olivat ihan ihmeissään, en kuulemma näytä yhtään itseltäni, vaan pikkutytöltä. Hihii.
Lasten mummu tulee tänään vielä leikkaamaan tyttöjenkin tukat, koska välittömästi molemmat sanoivat että haluavat myös lyhyet hiukset.

Yksi asia on nyt siis poissa päiväjärjestyksestä.
Mutta to do-lista on kyllä niin pitkä, että tuo hius-asia ei kyllä lyhentänyt sitä yhtään.
Pitäisi, pitäisi ja pitäisi.