Helpottaako?

Tässä yhtenä iltana lähdin tekemään iltatallin.
Toisinaan on toisella aikuisella jotakin menoa (kokousta, harrastusta, koulua ym.) illalla niin, että hevosten iltatoimet jää toisen aikuisen vastuulle.
Itse tykkään luvata usein jonkun lapsista mukaan ja siihen aikaan haetaan pollet sisälle, että sisällä siirrytään myös pikkuhiljaa iltatoimiin.
No tällä kertaa mieheni oli kokouksessa enkä huolinut ketään  muksuista mukaan ja ajattelinpa vielä siinä lähtiessäni, että ii-hana rauhan hetki. Niin oliko?

Ohjeistin sisälle jäävää jälkikasvuani että ensin reippaasti siivoatte paikat ja sitten aloittelette iltapalaa. Oppikirjan mukaan pienet pilttini olisivat mutustaneet sämpylää kiltisti puhtauttaan loistavassa kämpässä, mutta..
..niin usein, ja tälläkin kertaa, meillä mennään kaikkea muuta kuin oppikirjan mukaan. Krhm.

Sen että vedin tallin oven auki ja astuin sinne sisään, ensimmäinen huusi portailta, että tuo kiusaa!
Kiljuin vastaukseni takaisin (jotain..tiedättehän..nättiä ja suloista!) ja jatkoin puuhiani.
No sitten hääräsin tarhan portilla poni käsissäni ja olin lähdössä tallia kohti, kun seuraava lompsotti kumisaappaat jalassa ja takki auki kertomaan, että tuo ei siivoa!
Palautin kantelijan takaisin sisälle, ja juuri kun pääsin ponin kanssa tallin ovelle niin yksi huutaa kuin hyeena ulko-ovesta että, TUO PISSAS LATTIALLE!
Siis mitä?? Meidän 3-v joka ei sen kopposen koommin ole pissaillut pöksyihin kun kuivaksi oppi, oli keksinyt vetäistä lammikon olohuoneeseen. EIH!
Siinä mää nökötin tallin ovella ja paruin tuskaani ovenkarmiin. Noin niinku kuvainnollisesti tietenkin.
Iltapalalle he sentään arvon pikkukansa olivat sitten vihoviimein päässeet ja siellä ne tosissaan murustelivat eikun mutustelivat sitä sämpylää jokseenkin sovussa..ja jokseenkin siivossa kämpässä.

Mutta siis. Mun pointti on tässä se, että sanotaan että arki ja asiat helpottuu kun lapset kasvaa.
Öh, helpotuuus, missä olet?

Kyllähän ne nukkuvat yöt, eivätkä ruokaile. Mutta ne valittaa ja hyihyttelee ruokapöydässä toisin kuin vauvat.
Sairastelut ovat huomattavasti vähentyneet. Toisin kuin vauvana.
Tekevät tarpeensa vessaan. (Mitä nyt yhdesti sohvan viereen, ei lasketa.) Toisin kuin vauvana.
Pukevat itse, mutta eivät sitä mitä sinä valitset, vaan haluavat jotain ihme settiä. Toisin kuin vauvana.
Syövät itse, mutta eivät suurinta osaa siitä mitä kokkaat. Eritoten toisin kuin vauvana.
Ne liikkuvat itse, tosin ryömivä vauva voittaisi ne aamulla kouluun lähdössä sata-nolla.
Puhuvatkin hienosti, voi sitä sulosointujen määrää mitä sieltä annetaan ulos! En taatusti ole opettanut niistä lauseista puoliakaan. Vannon.

Ja vaativat, niin kuin vauvatkin. Ja ehkä hiukan vielä enemmän.
Henkisesti.

5 x rakkautta.

(Kuvat ihan itse siivoamastani eteisestä. Voin kertoa, ettei ollut ihan sandaalit noin ojossa kun tulin sieltä tallista. Ehei, itse asiassa uhkasin nakella ne kaikki ovesta ulos, kun ne ei kerta kaikkiaan mene ikinä, siis I-K-I-N-Ä paikalleen. Huoh.)