Pimeä

Pelkään pimeää.
Olen pelännyt aina.
Se on kuulemma rikkaus, että on vilkas mielikuvitus, mutta joskus toivoisi ettei mieli kuvittelisi sinne pimeälle tielle, metsään tai omalle pihalle niitä kaikkia mörköjä mitä siellä ON!

En kuitenkaan sillä tavalla ole arka noin muuten.
Uskallan hyvin olla yksin kotona, tai yksin lasten kanssa kotona, yötäkin, eikä tee ollenkaan tiukkaa.
Kun laitan illalla ovet lukkoon, sälekaihtimet kiinni ja valoja sopivasti, saan hyvin unen.
Joskin ehkä kolauksia ja rapsahduksia kuuntelen vähän herkemmin kuin yleensä, mutta kuitenkin.

Mutta! Sähkökatkokset.
Että mä vihaan niitä. Iltaisin ja öisin siis.
Olet juuri menossa (kuten minä viimeksi) vaikkapa suihkuun, ilkosillasi juuri pesuhuoneen ovella, kun koko talo menee naps-vain pimeäksi.
Se kamala tunne kun et hetkeen näe mitään, yrität hapuilla seiniä ja ovenpieliä, portaista puhumattakaan, että pääsisit hakemaan jostakin valoa. Ja vaatteita.
Onneksi sattui olemaan puhelin mukana kodarin pöydällä, joten siitä sain nopeasti valoa.
Sitten vain äkkiä lapsille yläkertaan taskulamppu aulaan (he olivat juuri menneet sänkyihin nukkumaan ja kiljuivat kaikki kurkku suorana!) ja kynttilöitä sytyttelemään. Helpotti.

Sähköt eivät onneksi yleensä ole kovin kauaa pois, mutta jotenkin tuntuu aina pitkään vielä siltä, että meneeköhän ne vielä uudestaan. Varsinkin jos räppii vielä.
Meiltä on muuten täällä uudessa kodissa mennyt tosi useasti jo sähköt, tiedä sitten onko tämä paikka jotenkin altis sille (voimalaitos vieressä), mutta valehtelematta täällä on ollut sähkökatkoksia melkein yhtä monta jo tässä vajaa vuoden aikana kuin edellisessä kodissa koko kuuden vuoden aikana.
Ei nyt ihan, mutta kuitenkin, usein. Ei kiva.

Onneksi kynttilöitä löytyy joka paikasta, niin saa äkkiä valoa jos tarvii.
Paitsi, kaikkein inhottavin tunne on yöllä, kun heräät siihen, että on ihanihan säkkipimeää ja kuoleman hiljaista, kun mikään kone ja laite ei hurise ja kaikki yövalotkin ovat pimeänä.
Hetken unenpöpperössä kestää miettiä, mihinkähän mä oon tullu! Nukunko vai olenko hereillä. Hyyyi!

Ihana, ihana kesä! Joka sieltä olet tulossa kaikkine valoinesi tänne jälleen <3
Ja ötököinesi. (Yritin kirjoittaa ampiaisinesi..mutta totesin että te, kuten minäkin, saatte vain kielenne solmuun ja pään sekaisin. Suomen kieli, peukku sille!)