Meidän päivä

Keskiviikko 8.3

Nukuttiin aamulla hävyttömän pitkään.
Kello oli varmaan kymmenen ennen kuin sain itseni ylös sängystä. Mieheni oli huolehtinut aamutallin ja lähtenyt asioilleen, joten me rötvättiin pikkuväen kanssa oikein urakalla.
Niinä aamuina kun kello ei soi 4.30, niin en todellakaan nouse aikaisin jos ei ole ihan pakko.
On ihanaa loikoilla muksut kainalossa ja yleensä siinä on kaverina myös puhelin ja äipädit.

Aamupalan jälkeen raivasin paikkoja ja kaivelin imurin esiin.
Keittiön siivouksen ja sänkyjen petaamisen jälkeen imuroin koko talon. Meillä imuroidaan joka toinen päivä, koska mua ärsyttää kaikki roskat ja pölyt, joita nurkissa alkaa pyörimään heti kun selkäsi käännät. Haaveilen tehokkaasta rikkaimurista, jolla voisi huristella "välipäivinä" eteistä ja keittiötä ja portaita (jotka muuten keräävät pölyä ihan älyttömästi kun ovat umpi portaat).
Pitäisi löytää hyvä ja kohtuu hintainen vehje.
Sen lisäksi muuten, että nukun vapaapäivinä pitkään, yleensä hippuloin myös yökkäreillä pitkälle päivään, jos ei ole mihinkään menoa.
Lapset naureskelevat, kun koulusta tullessa välipalaa on laittamassa yökkäri-äiti. Lol.

Keskiviikko on kerhopäivä.
Pienet käyvät seurakunnan kerhossa, joten aamulla tehtiin eväät valmiiksi ja vähän ennen yhtä startattiin kylälle.
Jätin lapset kerhoon ja ajelin kirppikselle, tankille, kauppaan ja ruokakauppaan.
Löysin pitkästä aikaa kaikkea kivaa kirppikseltä, itselle urheilutopin, tokaluokkalaiselle hupparin, ekaluokkalaiselle mekon (samanlainen kuin pikkusiskolla, jee!) ja pienen lasikannun. Joka oli siis tosi tosi tarpeellinen ostos. Eikä pelkästään tosi söpö.
Yritin etsiä ekaluokkalaiselle toppahousuja, mutta paikallisen halppiksen valikoima oli siirtynyt kevätvermeisiin, joten joudun tyytyä kai verkkokauppaan. Argh. Pikkukaupungin huonoja puolia.
Vielä ennen ruokaa harjattiin hepat ja tuuskattiin niiden kanssa hetken aikaa.
Hienosti Ikke on kotiutunut ja pikkuhiljaa alkaa yhteiselo Veeran kanssa sujua mutkitta. Välillä vielä kiljahdellen lähdetään peräkanaa juoksuun, kun toinen erehtyy tulemaan liian lähelle tai nuuskimaan väärästä paikasta. Ikke on super kiltti ja hieno poni. Oikea elopilleri, mutta pysyy kyllä aisoissa mainiosti kun pyydetään.

Ruoaksi keittelin lohisoppaa.
Niin parasta ruokaa. Aikuisten mielestä.
Lapsista yksi söi lautasen tyhjäksi, muut vaihteeksi nirsoilivat ja menetin jo etukäteen hermoni siitä, että tiedän mikä vääntö se on illalla sitten kun leipää syötäisiin pussillinen.
Meidän tämän viikon ruokalista on muuten seuraavanlainen: kinkkukiusaus, itse tehty pizza, kalakeitto, kanapasta ja lasten toiveesta alkavan viikonlopun kunniaksi nuudelit.
Pitäisikö siirtyä sellaiseen nuudeli-ruokavalioon. Joka päivä olisi kattilat ja lautaset typötyhjiä.

Illan harrastuksiin lähdettiin iloisilla fiiliksillä.
Me naisväki lähdettiin viideksi tallille, jossa ensin tyttäreni ratsasti oman tenavatuntinsa Mikki-ponilla ja kyllähän siinä saatiin taas tehdä töitä molemmat, tyttö ja mamma. Taluttaminen on muuten yllättävän rankkaa, mutta siitä saa kivat alkulämmittelyt aina ennen omaa tuntia, joka on heti tenavien perään.
Mieheni haki tytön kotiin ja itse jäin omalle tunnilleni, jonka menin eestinponi-Ruusalla. Ruusa on varsinainen "opetusheppa", joka ei kyllä metriäkään anna ilmaiseksi, mutta yhteisymmärryksen löytyessä on oikeinkin mukava ratsastaa.
Olin mieluisan tunnin jälkeen niin tohkeissani, että unohdin hanskanikin jonnekin sinne talliin ja jouduin opelle laittamaan viestiä perästäpäin, että ottaisitko talteen jos näkyy.

Saunailta.
Keskiviikko-ilta on aina saunailta.
Pojat olivat jo käyneet kun tulin kotiin, otimme hevoset sisälle ja teimme iltatallin, jonka jälkeen mentiin tyttöjen kanssa pesulle.
Mieheni lähti sulkapalloon, joten iltapalat ja nukkumaan laitot tein yksin, niin kuin joka keskiviikko. Ilta meni yllättävän mukavasti, lapset olivat oikein yhteistyöhaluisia ja ennen yhdeksää oli jo vintissä aikalailla hiljaista.
Pikkuneiti kävi vielä kysymässä, äiti onko sulla huomenna töitä? (jonka hän käy kaikessa ihanuudessaan kysymässä joka ikinen ilta). Paluutin tytöt sänkyyn ja sinne hän jäikin ja hiljeni pian.

Oma hetki. Yhteinen hetki.
Roikuin taas puhelimella ja söin ehkä kymmenkunta irtokarkkia siinä sivussa.
Olen ylpeä siitä, että vaikka syön usein karkkia, pystyn pitämään sen määrän vähäisenä. En tarvi makeantuskaani jumbopussia, muutamakin suklaapala riittää.
Rupesin nukkumaan aika ajoissa, mieheni ehti tulla kotiin ja hetken tuuskattiin molemmat omiamme.
Seuraavana aamuna töihin, joten puoleen yöhön ei passaa kukkua.
Kello soimaan 4.30 ja kaivauduin peittoihin.
Hyvää yötä.