Että sillä lailla!

Huokaus.
Monta päivää jatkunut kurkkukipu vaihtui lämpöilyksi, sitten kuumeeksi ja lopulta nieluviljelyn ja verikokeiden kautta paketilliseen antibiootteja.
Tässä sitä nyt ollaan, sairaslomalaisena, vaikka mun pitäisi olla itse sairaslomalaisen tuuraajana.
Ei aina mene tasan onnenlahjat.

Kyllä sitä on aikuinen ihminen reppana kun joskus sattuu sairastumaan, ei ihme että lapsetkin ovat sairastaessaan kiukkuisia ja tavallista itkuisempia.
Itsestäkin tuntuu että mieli on ollut paljon tavallista herkempi, pinna ihan to-del-la lyhyt tai sitä ei ole ollut ollenkaan ja tuntuu että voisi vajota vain viltin alle mököttämään omaa kurjaa oloaan.

Ihan niin paljon otti päähän koko tauti ja lääkekuuri, että apteekkireissulla nappasin viereisestä kaupasta salmiakkia lohdutukseksi. Tunnesyöjä, minäkö?
Ihan parhaita muuten nuo Pirkan salmiakit, niitä mässätessä kummasti apea mieliala nousee, joskin verenpainekin saattaa siinä samalla, jos oikein koko pussin innostuu ähkäisemään kerralla.

Totta kai tähän sairastelun kanssa samaan syssyyn sattui sitten mieheni kokoukset peräkkäisille illoille.
Eilinen ilta oli ihan, siis ihan katastrofi.
Väsynyt ja kuumeinen äiti ja lapset jotka jostain syystä vain intoutuivat siitä tuplasti lisää kun näkivät miten poikki olin. Mistä se muuten johtuukaan? Jotain käänteispsykologiaa tieten. Hyi että, en jaksa edes ajatella miten monta sammakkoa päästin suustani.

Tänään oma olokin on ollut ehkä hitusen parempi, ja iltaakin osasin jotenkin ennakoida paljon paremmin juttelemalla lasten kanssa siitä, miten äiti on kipeä ja tosi väsynyt, joten koitetaan saada ilta sujumaan kaikin puolin hyvin kun iskä ei ole paikalla.
Ja hei, se onnistui!
Me vähän ehkä liian myöhään roikuttiin äipädeillä, mutta lapset siivosivat paikat kuntoon tosi reippaasti ja söivät iltapalan ja isommat olivat jo yövaatteissa ja hampaat pestynä, kun pienimmän kanssa kiivettiin vinttiin.
Reippaasta toiminnasta "palkintona" luin vielä pätkän kirjaa ja tuolla ne nyt nukkua tuhisevat oikeasti ihan ilman mitään riekkumisia. Olin ihan että, wou!

Olen niin ylpeä että voisin jälleen tirauttaa pari kyyneltä.
Ja syödä salmiakkia, kun on niin kiva fiilis.