Selailin tuossa vanhoja postauksia ja tein huomion, että paasaan näköjään tasaiseen tahtiin siivoamisesta ja järjestyksestä täällä bloginkin puolella. Nimittäin tuntuu etten täällä tosielämässä muuta teekään, kun paapotan päivästä toiseen siivouksesta, tai siis sen puutteesta.
Jälkikasvulleni nimittäin.
Olen koittanut organisoida tätä hommaa kaiken maailman koreilla ja laatikoilla ja pussukoilla ja telineillä, että jokaiselle tavaralle olisi niin ku se oma paikka, mihin se olisi sitten suotavaa laittaa kun et sitä enää tarvitse.
Kauhean hieno ajatus, mutta valitettavasti totuus on se, että esimerkiksi tuo ylläoleva "tekniikkakori" on keskellä olohuoneen lattiaa tyhjänä ja kaikki äipädit ja laturit roikkuu milloin missäkin sohvan välissä ja pöydän kulmalla. Huoh.
Joskus musta tuntuu että luovutan.
En välitä. En paasaa. Enkä varsinkaan siivoa enää pätkääkään, ikinä.
Mutta sitten näen taas jonkun rapakäden jäljen seinässä ja riennän ah niin rakkaan luutuni kanssa sinne välittömästi. Mäkätyksen säestämänä tietenkin.
Tai yritän vain viileästi kävellä eteisen läpi väistellen kenkiä, takkeja, lippiksiä, nappiksia, reppuja, säbäkamoja ja juomapulloja, mutta puolessa välissä sorrun kiljumaan ja kirkumaan ja viskomaan kamppeita pois edestä. En vain pysty olla sotkun edessä coolina. En vaan pysty.
Nyt varsinkin kun olen ollut kipeänä niin tuntuu että aivan hulluuteen asti menetän järkeni tähän ainaiseen siivoukseen.
Olenko vähän tyhmä, kun revin ressiä siitä, että koko ajan on kaikki paikat sekaisin?
Varmaan sellaisen mielestä olen, joka osaa relata moisesta asiasta.
Mutta tiedän, että sitten vasta hulluksi tulenkin jos luovutan ja annan kaiken räjähtää käsiin.
En pysty katsoa sellaista lelujen, tahrojen, likaisten vaatteiden, sotkuisen keittiön ja hiekkakasojen määrää mikä tänne posahtaa välittömästi jos en koko ajan siivoa.
Että ehkä minä vain jatkan sitä hinkkaamista ja toivon, että joskus helpottaa.
Pitänee vielä lisätä, että meillä mieskin kyllä siivoaa, mutta lapsille se on niin nihkeää, niin nihkeää, että luulisi heidän ihan liikuntakyvyttömiä olevan kun pyydät jotain tekemään.
Olen toisinaan koittanut jotain porkkanaa käyttää jostain hommasta ja se yleensä kyllä toimii, vaikka mielestäni kotityöt tehdään ilman mitään palkkoja. Ne nyt vain kuuluvat koko perheelle.
Mutta jos toisinaan palkitsee, niin ehkä se motivoi seuraavallakin kerralla jos ehkä sattuu saamaan hetken peliaikaa tai muuta vastaavaa?
Miten teillä ratkaistaan siivoukset?
Tekeekö kaikki reippaasti (ja kysyn että miten?) vai mennäänkö niin kuin meillä, äiti mäkättää ja lapset esittää kuuromykkäsokeaahalvaantunutta?
Tutun kuulosta. Itsellä täsmälleen sama et oon niin pahalla tuulella jos joka puolella paha siivo ja siitä kuulee koko muu perhe ;) välillä miettii et onko liian tarkka ja meidän lapsille ei jääkään muuta lapsuudesta mieleen ku äiti mäkättää ja käskee siivoamaan. Välillä koitan löysätä ja vaivihkaa ite järkkäillä mut aika usein tulee papatettua ja laitettua muutkin siivoomaan. Täälläkin mies osallistuu ja pyytää myös lapsia keräilemään lelut yms. Meillä on aina ollut pe tai la karkkipäivä, viikkosiivouksen jälkeen saa karkit. Aina ei sekään kaikkien kohdalla oo tarpeeks iso porkkana mut osa siivoaa reippaasti! :)
VastaaPoistaTykkään blogistasi, ihanan arkisia juttuja niin kivasti kirjotettuna!
Kyllä itelläkin on tosiaanki monesti syyllinen olo siitä, ja mietin että muistaako ne lapsiraukat minusta mitään muuta :0 :D mutta, minkäs sitä ihminen luonnolleen voi! Minäkin aina yritän sitten olla käskemättä siivoamaan koko ajan muita, ja hiljaisuudessa korjailen jälkiä itse!
PoistaIhanaa on kun "pääsee" välillä töihin, saavat mies ja lapset sitten tolskata välillä ilman mäkätystä ;)
Perus siisteys kuuluu kyllä mun mielestä kuitenkin siihen kodin arkeen ja oppivat ne lapsetkin kuitenkin siinä että kerran viikossa viikko siivous on ihan fiksua ja että päivittäin kuitenkin siivoillaan keittiöt ja muut.
Jos pistävät vastaan kotona asuessaan niin toivottavasti osaavat kuitenkin joskus omassa kodissaan pitää järjestystä edes vähän. Tai sitten eivät siivoa ollenkaan :D onhan sekin jokaisen oma valinta.
Ootko miettinyt minkälaisen muiston jätät lapsille lapsuudesta, oliko jatkuva mäkättävä äiti, joka kulki rätti kädessä ja valitti sotkusta? Antais nyt lapsille ennemmin aikaa ja silittäis niitä, kuin pöydänpintoja...
VastaaPoistaKyllä olen miettinyt ja monesti! Että muistavatko minusta aikuisena mitään muuta kuin jatkuvan siivouksen. Mutta uskon että muistavat.
PoistaNimittäin nyt kyllä kommentoit aiheesta, josta et valitettavasti voi tietää meidän perheen kohdalla yhtään mitään.
Eli siitä, että lapseni jäisivät ilman hellyyttä, aikaa, silittelyä ja sylittelyä. Se ei nimittäin pidä paikkansa.
Meillä halataan, otetaan syliin, vietetään lasten kanssa yhteistä aikaa kodin töissä ja muissa touhuissa, vaikka järjestys ja siivo kodissa ovatkin kohdallaan ja tykkään että paikat ovat siistinä.
Lapset ovat aina, ihan aina, etusijalla elämässäni <3
Toivon, että jätät vastaavanlaiset kommentit jatkossa kirjoittamatta. Se nimittäin loukkasi..vaikka liekö se oli tarkoituksesikin?
Niin tuttua :D lapset vielä pieniä,lähinnä oman huoneen lelujen kerääminen tehdään yhdessä.joskus tuntuu etten jaksa siivota/tehdä viikkosiivoa mutta jos sen jättää tekemättä ni viikonloppu menee vain miettiessä kuinka likasta täällä on,sikspä siivoan joka ikinen to tai pe ihan kunnolla :) tiskipöytää pyyhin aina ohi mennen ja kulkeissani siirtelen tavaroita/leluja omille paikoille..hullun hommaa mut sitte sitä vasta hulluks tulee jos joskus istahtaa eikä oo ohi mennen siivoillu ;) -M
VastaaPoistaEi meilläkään lapsilta vielä vaadita kuin oman huoneen järjestämistä, sängyn petaamista, isommilta imurointia ja pienet pyyhkivät luudulla paikkoja.
PoistaSitä perus tiskikoneen tyhjentämistä ja roskien viemistä. Minusta ne kuuluu jokaisen perheenjäsenen tehtäviin :)
Aika lailla siitä siivouksesta kyllä tulee sellaista rutiinia ja tosiaan ohimennessään aina oikaisee jonkun paikan.
Vessan altaan reunukset tai pöntön pesaisee alta aikayksikön jos haiskahtaa tai on likainen, samoin eteisen lattian imuroi pikaisesti.
Joskus vaan tuntuu että se siivoaminen on lasten kanssa ihan loputonta. Taas joku tulee ja heittää kumpparit mennessään vessan oven eteen ja taas siellä on hiekkaa joka ei ole kivaa kun varpasillaan hipsii vessaan :D ja taas sitä imuria saa hurruuttaa!
Olisi niin ihanaa kun olisi sekunnin ihan siistiä ;) mutta semmoista se on, siisteyshullun elämä..en minä tätä sotkua poiskaan antaisi <3 niin kuin varmasti ei kukaan äiti :)
Mun mielestä on hyvä opettaa lapsille myös siisteyttä ja siivoomista. Kuitenkin ,joskus ne muuttavat omiin koteihin. Ku kaikki laittaa tavaroita paikoille päivän aikaan. On vähemmän siivoomista illalla.En usko että siivoukseen opettaminen tekee yhtään huonompaa äitiä.
VastaaPoistaKyllä minunkin mielestä kuuluu lasten oppia siivoamisesta. Ja tosiaan kun ei anna kaiken levitä käsiin päivän aikana niin illalla ei oo niin iso homma :)
PoistaMinun mielestä ois paras antaa välillä sen luutun olla ja antaa sotkujen levitä. Elämä on sitä varten, että lapset saa elää vapaasti. Kerran vkossa siivotaan kunnolla. Toki wc ja keittiö on semmoset paikat mitkä pitää puhtaana olla, mutta en jaksas jatkuvaa puunaamista ja mäkätystä. Ja iltasin pitää lelut kerätä. Enkä tarkota, että lapset saa hajottaa paikkoja, piirrellä seinille ja syödä missä tahansa, mutta sais leikkiä vapaasti ilman äitin mäkätystä. Vois olla, että ne innostuis siivoamisesta kun sitä ei jatkuvasti piettäs yllä ja pakotettas. Valitettavasti olen paljon seurannut sellaisia lapsia joiden kotona siivoamisesta möykätään jatkuvasti. Ja harmillisinta ettei äidit huomaa omien lasten kohdalla outoa käytöstä vaan ulkopuolinen huomaa.
VastaaPoistaEnkä luule, että itse olisin hyvä äiti ja tekisin kaiken oikein, en en.. Ei sellaista äitiä olekkaan, joka täydellinen olisi.
Mutta kokeileppa löysätä. Tekee hyvää niin sinulle, miehellesi kuin lapsillesikin.
Se on just niin miten haluaa ajatella :) toki meillä lapset saavat elää vapaasti, leikkiä ja mennä ja touhuta MUTTA minusta lasten ei tarvitse antaa sotkea ns tahallaan. Jos leikitään, ne leikit siivotaan. Jos tullaan kengillä pikkusen pitkälle, pistän siivoamaan kurat pois. Jos pyörät, ulkolelut ym jäävät pitkin pihoja, pistän laittamaan omille paikoille. Jos kaikki lasten leikit leviävät pitkin taloa ja pihaa on sotku ihan jäätävä :) mutta tuon allekirjoitan että mäkättää ei tarvitsisi ja siihen yritän aina tehdä koko ajan töitä ja se ärsyttää itseänikin :/ se vain menee aina siihen jos toistuvista kehoituksista huolimatta kukaan ei kuuntele. Mitähän tarkoitat tuolla "harmillista ettei äidit huomaa omien lasten outoa käytöstä vaan ulkopuolinen huomaa"?
PoistaToivoisin että jos joku huomaa lapseni oudon käytöksen niin joku siitä minulle kertoisi.
Minkälainen on lapsen käytös joka kotona pistetään siivoamaan omat sotketut jäljet pois?
En ehkä ihan tajunnut :)
Tuon löysäämisen kanssa saan varmasti tehdä koko elämäni töitä..mutta toisaalta..En edes halua löysätä kokonaan, en pystyisi olla enää sen jälkeen.
Kiitos kommentistasi :)
Minusta välillä tuntuu pienten lasten äitinä että toteutan sitä alkukantaista roolia, nimittäin metsästäjä-keräilijää. Milloin metsästät kadonnutta tavaraa ja milloin keräät sitä tavaraa lattialta ynnä sieltä sun täältä. Ja päälle siivoat! Siinäpä elämäntyötä eikä toimettomaksi tarvi jäädä.. ;) t. Yksi elämänmakuisen blogisi lukija
VastaaPoista:D ihana vertauskuva! Mutta just noinhan se menee ;)
PoistaHelpottava kuulla et muitakin kaltaisia😅. Meillä on viis lasta ja vanhin ekaluokkalainen. Rimaa on pitänyt laskea mutta en siedä sotkua enenpäänsä. On ollu opeteltava et likainen on eri asia kuin leluja ja vaatteita siellä täällä. Sillon on vasta epäjärjestys ja sekin niin häirihtee toisinaan mutta oon antanut lasten leikkiä olohuoneen sohvalla yms kuhan lelut kerätään. No kerätäänkö ilman jäkätystä. EI.
VastaaPoistaMulla on eräs ystävä jonka kotona on valinnut lähes aina suoraan sanottuna paskanen epäjärjestys. Se on hävennyt ja joutunut kärsiin siitä lapsuudessa. Se on ollu sille jo pienelle tytölle tosi tympiä ku äiti on mieluummin istunut ja kutonut yms mutta ei perus puhtautta oo pidetty yllä. Vaateet aina ollu jotkut puhtaat mutta muuten ei paljon oo luutua näkynyt. Et niin. Löytääppä se kultainen keskitie.:) JM.
Eilen mieheni kanssa keskusteltiin tästä aiheesta, hän kun myös lueskelee tätä blogia aina ja kommentteja myös.
PoistaMuistelin kun poikamme kerran meni eräälle kaverilleen ja kun tuli kotiin, kyselin tapani mukaan että oliko kivaa, mitä teitte jne.
Hän jotenkin aika vakavasti totesi että äiti, en tiedä haluanko enään mennä niille, kun siellä oli niin sotkuista ettei melkein voinut olla!
Silloin ajattelin, että meillä ei ikinä, ei ikinä ole niin sotkuista että lasten kavereille tulee tunne ettei ilkeä olla. Jotenkin pisti miettimään, ehkä tässä talossa todella arvostetaan jotain muuta kuin siivoamista, enkä sitä sano että he mitenkään olisivat huonompia kuin kukaan muu.
Mutta nämä ovat juuri niitä asioita, jokainen ihminen ja jokainen perhe tekee elämässään ne omat valinnat.
Mutta ihanaa kuulla etteivät kaikki pidä mua ihan kauheana mutsina ;) että on muitakin siivousvimmaisia :D
Tarkotus ei ollu loukata, vaan ihan oikeesti herättää miettiin...Mutta hyvä jos teillä on aikaa lapsille niin kuin kirjoitit eikä siivous ole se pääasia!
VastaaPoistaT.nro 1
Joskus vain ne ei-tarkoituksellisesti-loukkaavat-kommentit loukkaa kuitenkin.
PoistaSiivous ei todellakaan ole pääasia, vaan välttämätön pakko jota nyt vain suoritetaan päivästä toiseen sen vuoksi että viihtyisi omassa kodissa :)
Näitä asioita tulee mietittyä monesti, usko pois, tämä blogimaailma vain on just tämmöistä..jotain kirjoitat, toinen ehkä lukee sen erilailla mitä itse tarkoitat! Muun muassa tapani kirjoittaa on aika "liioittelevaakin" välillä, joten ei kannata ihan ihan kirjaimellisesti ottaa ;) en nyt toki 24/7 ihan OIKEASTI kulje luutu kädessä, vaan kuvainnollisesti vain..
Mukavaa kesän alkua sinulle :)
Se tuttu ja turvallinen uhkaus-kiristys-lahjonta periaate toimii 😁 ei vaan, meillä on tiskipäivä jokaiselle lapselle, ei ihan nuorimmille kuitenkaan. Kukin sen yhden päivän ajan tyhjentää tiskikoneen niin monta kertaa kun on tarvis. Viikkosiivouspäivänä kullakin on oma alueensa josta kerätään tavarat ja matot viedään ulos. Ei se aina kyllä helposti suju siltikään, mutta selkeät tehtävien jaot ovat helpottaneet hommaa!
VastaaPoistaJoo oon kans huomannut, että kun on selvät jutut mitä jokainen tekee niin ne tulee hoidettua. Kaksi kerää vintissä, kaksi muualla ja yksi järkkää eteisen.
PoistaJos huutelee vain jotain yleistä SIIVOTKAA! niin kaikki vain haahuilee eikä tapahdu mitään :D
Tekee mieli suositella lukemaan Tunne lukkosi-kirja, jos ei ole jo tuttu. Itseä ainakin auttoi ymmärtämään omaa (ärsyttävääkin) käyttäytymistä. Useammankin postauksesi kohdalla tullut mieleen kun kuulostanut niin tutuilta sun ajatukset :).
VastaaPoistaP.s. Sulla on ihana blogi, ihanat jutut, jatka samaan malliin!
Mullahan on jo kohta lista suositeltavia kirjoja ;D toivoton tapaus vissiin! Sokerikoukku-kirjakin on edelleen lainaamatta :D
PoistaMutta joo, kiitos kirjavinkistä! Kyllähän sitä välillä ärsyyntyy omaan ärsytykseen ja tuntuu että kun osaisi olla ja ajatella jotenkin "paremmin", mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Itse olen melko varma, että osa näistä ärsykkeistä varmasti johtuu myös luonteestanikin. Ärsyynnyn herkästi jos asiat ei mene just niin ku pitää tai olin ajatellut. Ärsyynnyn äänistä, ärsyynnyn hajuista..
Ärsyynnyn siitä, että ärsyynnyn niin helposti :D ei oo helppoa ei!
Kiitos kommentistasi :)
Meillä porukan saa aika hyvin siivoamaan kun käskytän että nyt jokainen kerää esim 20 tavaraa oikealle paikoilleen. Jos liikaa vetkuttelee, määrä onkin 25 :D. Monta kerääjää niin siistiytyy jo paljon.
VastaaPoistaTuo onkin hyvä systeemi! On jotain järjestelmällisyyttä siinä hommassa, ja lapsetkin osaavat hahmottaa sitä siivottavien juttujen määrää :)
PoistaToisinaan teen tuota itsekin.
Onpas täällä herännyt keskustelua aiheesta. Hyvä hyvä! Mielestäni siivoaminen on jo osa hyviä käytöstapoja. Toivon että lapseni kylässä ollessaan siivoavat leikkinsä kun lopettavat ja jos syövät siellä niin ruokailun päätteeksi vievät astiat tiskipöydälle. Ja kengät jalassa ei kuljeta sisällä, roskat roskiin ja tavarat paikoilleen. Minäkin olen tarkka näissä asioissa, mutta helpompi olo kun järjestys edes jonkinmoinen. Ja kotoahan ne opit tulee :)
VastaaPoistaJatka siis samaan malliin blogisi pitoa ja lastesi kasvatusta :)
Minä jatkan blogisi lukemista :D
T. Kolmen äiti
Oon kyllä sun kans just samaa mieltä :)
PoistaVaikka vapaasti saa leikkiä niin vapaasti myös kyllä siivotaan jäljet.
Lapsethan oppii siihen, että kun tästä menen ja tuon jätän tuohon niin ei mun tarvi sitä korjata pois, jos kertakaikkiaan kukaan ei käske! Ja semmoinen hommahan se on sitä paitsi, että jos kerta ja kaksikin pyyntöä ei mene perille niin kyllä minä sitten kiljaisen :D alkaa tapahtua.
Ei se sitä tarkoita että mäkättää siivoamisesta, että nyt koko ajan kurkku suorana huutaa ja raivoaa, vaan totta kai nätisti pyytämällä ensin aloitetaan.
Sitä vain saa nätisti pyytää vaikka maailman tappiin asti jos lapsi on sillä tuulella ettei huvita pätkääkään.
Ja siitäkös riemu vasta syntyy jos et loppuun asti vaadi vaan jätät asian kesken. Ehei! Ei vetele meillä ainakaan.
Minähän jatkan, vaillinaisilla taidoillani mutta parhaani yrittäen :D
Mä siedän kyllä epäjärjestystä, ihan siksi että muuten olis mielenterveys kovilla kun muut sotkee ja minä siivoan. Lika on ällöttävää mutta se on onneksi eri asia kuin sotku. Tavaroilla on tapana kasaantua erinäisiin paikkoihin, viisivuotias askartelee ehkä kuution verran päivässä ja isommillakin jää astiat keittiön pöydälle. Joku muu saattaa satunnaisesti tyhjentää tiskikoneen mutta mueluummin siivoan ite kun mäkätän koko ajan, vapaapäivinä tietää mitä tekee kun muulloin ei tarpeeksi kerkiä :D
VastaaPoistaNo joo, likaisuus ja epäjärjestys ovat kyllä eri juttu. Epäjärjestys ei oo niin paha, mutta jos on oikeasti likaista niin se on :)
PoistaMe ollaan niin erilaisia, mun mielenterveys taas menee jos en siivoa :D
Mä taidan harkita tota tunne lukkosi-kirjaa! :D tuli nimittäin heti tuossa alkua lukiessani mieleen kun muutama päivä sitten oli niin hermot kireällä, oli niin paljon kaikkia mahdottomalta tuntuvia asioita kerralla päällä ja kaiken huippuna kotikin sotkussa. Sit ihan ykskaks välähti mieleen et no mitäpä tuo sotku, antaa SEN just nyt olla! Oikein sieluni korvin kuulin sellaisen "bojoinggg..." kun helppas se kireälle mennyt sotkuhermo. 😂 Hetken oli helpompi hengittää, mutta ei mennyt kauaa kun otin ja selätin sen sotkun ja kyl se vaan oli se juttu, en voi antaa olla päiväkausia samojen vaatteidenlelujenkirjojenakuankkojen siitä lattialla. Saan hyvästä järjestyksestä energiaa, toiset saa siitä ettei käytä energiaansa siivoamiseen. Lapset kyllä muistaa sotkun sit aikuisena, minä ainakin muistan. Mutta ei meilläkään lapsuudenkodissa likaista ollut vaikka sotku oli ihan kamala. Aina äiti oli kotitöitä tekemässä, senkin muistan. <3 olisipa käskenyt vaan meitä lapsiakin tekemään osamme. Nyt kyllä kiitän äitiäni hänen uurastuksestaan kun olen nähnyt myös niitä perheitä joissa on sotkuista JA likaista.
VastaaPoistaJoskus kyllä kannattaa löysätä sillon ku se sotkuhermo on kireällä ja tarttua toimeen vasta kun on vähän rauhoittunut,se on ihan totta :)
PoistaItsekin haluan lapsille siisteyttä opettaa, ihan vain sen takia että itsekin olen sellaisen kasvatuksen saanut että järjestys olla pitää. Ei sitä silloin kiinnostanut pätkääkään siivota teini-ikäisenä mutta olen kyllä tyytyväinen että meitä käskettiin siivoamaan..kotoahan ne opit tosiaan tulee!
Tämäkin asia tieten, niin kuin niin moni muukin on just niitä asioita jotka herättää niin monta mielipidettä kun on ihmistäkin :D
Aamen. Täällä kanssa yksi siivousnarkomaani esittäytyy, terve vain. Oon kyllä sitä mieltä, että vaikka perheessä on pieniä lapsia, niin ei sen kodin tarvi olla mikään läävä. Minä liputan perussiisteyden puolesta ja en aio sitä lippua laskea, ellei elämäntilanne sellaista erikseen vaadi.
VastaaPoistaOon huomannu, että jos jostain syystä koti pääsee ihan hyrskynmyrskyn, niin meinaa itsellä pakka levitä. Mun aivot ei vain jotenkin jaksa selvitellä sitä sotkua. Siitä kärsin itse eniten ja toki perhekin siinä sivussa. Kukapa sitä haluaisi omassa mielessään vetaista sellaisia kilareita pelkästä epäjärjestyksestä, mutta kun se vain haittaa ihan ylipaljon, niin sitä vain kilahtaa. Vähänniinkuin uhmaikäinen saa itkupotkuraivarin, jos sukka jää ruttuun kengässä.
Meilläkään ei jää lapset ilman halauksia ja syliä, vaikka huolehtisinkin perussiisteydestä. Mieluumin siivoan vähän joka päivä, kuin kuluttaisin siihen yhden kokonaisen päivän. Onhan se helpompi imuroida ne muruset pelkästään keittiöstä, kuin että ne olisivat jalkojen mukana levinneet ihan joka nurkkaan! Eikä sekään ole kiva, jos sukka tarttuu aina siihen samaan kohtaan keittiön lattiassa, mutta "siivouspäivä on vasta ylihuomenna".
Tällaisia hajanaisia ajatuksia. Tsemppiä meille epäjärjestyksen selättämiseen!
P.s Meillä esikoinen (3-vuotias) saattaa sanoa illalla leikkien päätteeksi (siis kun on tyyliin kaikki lelulaatikot levitetty lastenhuoneenlattialle), että "pitäis siivota". Voi se lastakin haitata, että on ne lelut ihan sekaisin! Ja siitä oon mielissään, että me ollaan puolisoina molemmat vetämässä samaan suuntaan näissä siisteysasioissa.
Hyvin tuttuja ajatuksia :)
PoistaKun siivoaa vähän koko ajan ja joka päivä, ei kaikki kasaannu sitten kauheaksi kaaokseksi jonka selättämiseen menee hulluna aikaa.
Mutta sekin on tietysti just miten jokainen ite haluaa :) meillä toimitaan näin, niin kuin ilmeisesti teilläkin, ja jossain muualla joku tekee niin kuin itsestä hyvältä tai huonolta :D tuntuu!
Kyllä meilläkin lapset monesti toteavat (tai ovat vihaisia pienille) että miks mun huone on käyty sotkimassa, mää haluan että se on siisti!
Tuohon kommentoija Essin kommenttiin on kyllä pakko kommentoida :) Sitä ei nimittäin välttämättä tule ajatelleeksi, että tollainen kommentti voi satuttaa jotain toista, todennäköisesti väsynyttä äitiä. Minäkin olen ollut tuota mieltä, että kodin ei tarvitse olla mikään läävä. Mutta en ole enää. Vaikka ei tämä läävä kyllä olekaan, mutta harvoin meillä joka paikka kiiltää. Vaikka kuinka haluttaisiin. Ja vaikka ihan kunnolla asiasta kilahtelen ja ressaannun ja muuta. On olemassa sellaisiakin äitejä ja isiä, jotka eivät voi sietää sotkua, eivätkä haluaisi elää läävässä ja ovat aina olleet äärettömän järjestelmällisiä ja tarkkoja ihmisiä. Mutta sitten väsyvät, eivätkä yksinkertaisesti vain jaksa pitää yllä siisteyttä, vaikka kuinka sotku häiritsee ja inhottaa ja ahdistaakin. Se ei aina ole itsestä kiinni. Esim synnytyksen jälkeinen masennus voi ilmetä sillä tavalla.
PoistaNiin sitä halusin vain sanoa, että kukanenkin voi halutessaan pysähtyä miettimään, että mitä päästää vahingossa suustaan. Elämä kun ei ole niin mustavalkoista. Tuollaiselle väsyneelle äidille tai isälle tuo kommentti esimerkiksi voi tuntua syyllistävältä ja halveksivalta ja vähintäänkin arvostelevalta. Eihän arvoteta ihmisiä sen mukaan, onko kotona aina siistiä vai vain joskus siistiä. :)
Se kun ei ole niin mustavalkoista. Tämä kommentti on sitte aivan hyvällä mielellä kirjotettu ja tämä kirjoittajakin voi jo hieman paremmin, mutta lapsiperheen pään väsymyksestä ja masennuksesta omakohtaista kokemusta löytyy. Rauhaa vain rauhaa ja niin pois päin :)
Ja sallalle vielä kiitokset viihdyttämisestä, tällä blogillasi siis! Monet tylsät hetket pelastettu. Jatka omaan tahtiisi vaikka, kyllä minä ainakin jaksan odottaa :)
Tuo sun kommentti on varmasti aivan totta, enkä tosiaan edelleenkään vähättele, enkä ole ikinä vähätellyt sitä jos joku on väsynyt. Se on ihan oikeasti vakava asia, eikä sitä väsymystä kannata lisätä ainakaan sillä että pitäisi jotenkin ylisuorittaa sitä siivoamista. Silloin keskitytään johonkin aivan muuhun.
PoistaOikeasti olen kyllä pahoillani jos mun kirjoituksesta jotenkin välittyi sellainen ajatus että lyttään semmosia perheitä ja äitejä jotka ei jaksa siivota. Koko ajan olen koittanut selittää että MINÄ haluan itse pitää kotini siistinä, en tosiaankaan "vaadi" sitä muilta.
Eikä mun ystävyys tai kaveruus ketään kohtaan vaadi samanlaista järjestystä tai siisteyttä toisen kodissa.
Mutta olihan tuossa Essin kommentissa kuitenkin hän lopettaa sen näin, "en aio sitä lippua laskea, ellei elämäntilanne sellaista erikseen vaadi." Mikä minusta kuitenkin tarkoittaa juuri sitä, että jos joku, vaikka hän itse, väsähtää niin siinä tilanteessa ei välttämättä edes jaksa liputtaa sen perus siisteyden puolesta. Niin minä sen ymmärsin, eli kuitenkin sitä armollisuutta tuli tuonkin kommentin loppuun :) ja tunnen Essiä kyllä vähän laidasta, ja uskon että hän ei tuolla kommentillaan kyllä varmasti halunnut ketään loukata.
Mutta toisaalta myös tänne someenkaan ei voi kirjoittaa ei yh-tään mitään ettei joku loukkaannu.
Toisinaan meidän kaikkien pitää myös osata suodattaakin :)
Hyvä huomio, itse en osannut tuohon tarttua, että ellei elämäntilanne erikseen vaadi, ku keskityin siihen ei lipun laskemiseen liikaa :D tuo muuttaakin kommentin erilaiseen valoon.
PoistaTarkoitukseni ei ollut ilmoittaa loukkaantuneeni. Vaan keskustella aiheesta, tuoda erilaista näkökulmaa. Ja toki vähän puolustaa niitä läävässä eläjiä, jotka ei vaan voi sille mitään vaikka haluais. Kuten sanoin, meillä ei eletä läävässä, vaikka harvoin tosi tosi siistiä arkena onkin, mutta se oma väsyminen on opettanut sen, ettei liian jyrkkään tuomitse ihmisiä edes puheissaan ja ajatuksissaan. On tajunnut, että tuokin vimpan päälle laittautunut ja hymyileväienn ja reippaan oloinen ynnä muuta saattaakin kärsiä vaikka masennuksesta. Ja sellainen masentunut ihminen voi juuri tällaisista asioista kehittää itelleen lisää paineita, lisää stressiä, lisää syytä vaipua syvemmälle epätoivoon. "Kun eihän tänne kohta tuu vieraitakin ku en ihan koko ajan jaksa kotia kiillottaa" tyylisesti. Ja kun se masentunut ei välttis vaan pysty suodattamaan, vaikka yrittäisi. Mutta tajuan kyllä senkin, että ei kaikkien tarvi kaikkea ymmärtää, ja esim ihminen joka ei oo ollu masentunut, ei voi sitä oikein ymmärtää, eikä kyllä tarvikaan.
En ajatellut että sun kirjoitus olis loukannut mua taikka muutakaan, ihan vain tuli tämmöinen asia mieleen ja tylsyyksissäni laitoin kommenttia :)
Ps. Sinä se muuten tunnollisesti vastaat aina kommentteihin! Tähän ei tartte enää :D
Haluaisin vielä tuoda näkökulman erääseen asiaan... Toivon, ettei kukaan arvostele kenenkään kotia, vaikka se olisi jopa likainen. Siellä kodissa voi asustaa äiti, joka haluaisi että koti olisi puhdas ja siisti, mutta joka yksinkertaisesti on vaikkapa henkisesti niin väsynyt ettei tällainen järjestelmällisyys häneltä onnistu. Ja itsekin kokee huonommuutta ja alemmuutta siitä, ehkä jopa häpeää päästää kotiinsa vieraita. Arvostelemisen sijaan lähimmäisenrakkautta on silloin, vaikkapa tarjota apua siivoukseen. Emmehän ajattele kenenkään kodista, ettemme ilkeä mennä sinne. (poikasi kommentti.) mielestäni asiaan voi suhtautua lempeästi, taivastelun sijaan.
VastaaPoistaT. Yks väsynyt, kokemusta on
Tuo on ihan totta, enkä vähättele sitä yhtään, ihan oikeasti <3 varmasti, ihan varmasti on perheissä semmoisia tilanteita, että siivous on viho viimeinen asia mitä jaksetaan tehdä.
PoistaEn millään lailla arvostele sellaista kotia, ehkä mielessäni vain saatan ajatella, eikä poikani varmaan sitä sen kummemmin tarkoittanut muuta kuin että niillä oli todella epäsiistiä, ja on käynyt kylässä toistekin, se nyt vain oli semmoinen lapsen kommentti.
Mutta sehän se on se pointti tässä, että ITSE haluan että oma kotini on siisti, ja koen ettei kenelläkään ole oikeutta arvostella sitäkään että haluan siivota paljon ja pitää kotini puhtaana.
Ymmärrän täysin sen, jos äiti tai isä tai molemmat ovat väsyneitä, eivätkä jaksa pitää puhtautta yllä vaikka haluaisivatkin, tai vaikka eivät haluaisikaan, jokaisella perheellä ja kodilla on ihan oikeus elää niin kuin haluaa :)
En siis millään lailla lyttää toisen kotia vaikka se olisi epäsiisti, että se olisi jotenkin huonompi äiti siellä talossa, en todellakaan, vaan pyrin ajattelemaan niin että jokainen saa toimia niin kuin parhaaksi näkee.
Ja iloitsen kuitenkin siitä, että itsellä löytyy jaksamista siivota ja pitää paikat kunnossa.