Salaa. Varkain. Kaikessa hiljaisuudessa. Vaivihkaa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sanokaa nyt pliis ihan oikeasti, että siellä ruudun takana on edes yksi elollinen olento joka on niin kuin minä. Niin lankeavainen ja erehtyväinen. Sortuva ja kompuroiva.
Edes yksi, joka ei saa aamuaan käyntiin ilman pientä (tai suurta) suklaapalaa.
Edes joku, joka päästessään yksin kauppaan ei voi vastustaa pätkistä tai geishaa, jonka saa niin autuaallisessa rauhassa, hiljaisuudessa ja ylhäisessä yksinäisyydessään nauttia matkalla kotiin.
Edes joku, jonka vaatekaapista, takin taskusta tai laukusta löytyy karkkipussi "pahan päivän varalle", joka on joka päivä.
Ilmoittautukaa nyt edes joku kiltti, ihana.
Muuten mä masennun ihan lopullisesti tähän heikkouteeni.
Salmiakkia, suklaata, kirpeää, hedelmäistä, lakritsia.
Kuka tämän kaiken on edes keksinyt?
En tiedä rakastaisinko tuota henkilöä enempi kuin vihaisin.
Riippuu hetkestä.
Nyt just vihaan.
No eiiii..meillähän eletään pelkällä lehtikaali-siemennäkkäri-avokado-sillätällätuolla, superterveellisellä eväällä.
VastaaPoistaUskoitko? En minäkään :)
Pienet herkkuhetket mahtuu päivään. Ja mahtuu sinne sitä terveellistäkin, ihan tavallista ruokaa.
Nykyään on niin joka paikka tulvillaan kaikkia vihersmoothieiden ja fitnesskissojen kuvia, että herkästi mieli omaksuu sen, että tuo on tavoite, missä pitäs elää ja olla. Ja jos se ei oo itelle luontaisin tapa toimia, niin sit iskee syyllisyys. Vaikka oikeasti on ihan ok elää perunalla ja lihapullilla ja ottaa vähän karkkiakin päälle :) Ite kyllä tykkään porkkanasta ja omenasta paljon, että saahan sitä onneksi sitä "vihreääkin" mahdutettua mukaan.
Nyt turha syyllisyys pois. Se on vain elämää, ei sen enempää :) Myös mielenterveys on tärkeää. Joskus se suklaapala voi pelastaa paljon :)
Niin mää aattelinki että heti tänne tulee kaikki siemennäkkäri-avokado-viherpirtelötyypit mua syyllistään :D :D
PoistaMutta joo! Ehkä tuota ei kannata synkistellä ihan kokonaan, koska elämän muu ruokailu on kuitenkin aika hyvin kunnossa.
Perus kotiruokaa, salaatteja, kasviksia ja niin edelleen..
Antaa palaa vaan :D
Ja todellakin, suklaapala voi joskus pelastaa koko päivän <3
Hep, täällä!! Hyvin levoton olo tulee, jos on kätköt tyhjillään! 😂
VastaaPoistaIhanaa! Jossakin on aina oltava edes pikkiriikkinen herkku kätkössä :D
PoistaValitettavasti löytyy myös yks lisää,minä.:D
VastaaPoistaMinttuliini
Huippua :D
PoistaSiis se suklaapala jos viidestoistakin ei saata, vaan TODELLAKIN pelastaa päivän. Kun kolmen pienen lapsen äitinä saa illalla (tai yöllä) vihdoin omaa aikaa, niin rapina vaan käy. Eikä sitä pussia piiloteta pelkästään lapsilta vaan myös mieheltä kun se syyllisyys :(
VastaaPoista-Jessica-
Mieheltä kans tottakai :D
PoistaJa meillä on jo niin isot muksut että ne karkkipussit tarvii tosissaan hyvän piilon ettei niitä vedä kukaan muu :D
Täällä kans yks. Luulin etten edes pysty olleen ilman, mutta kokeilin jutan fitmama diettiä ja pystyin kuusi viikkoa olemaan ilman mutta tarviiko olla ilman?
VastaaPoistaMulla on yks ystävä joka on aina jossain lakossa ja mua niin ahdistaa se välillä. Itellä ku on ihan huono olo ha iskee tärinä jos illalla huomaa et päivän sokerit saamatta😅😂
Mä varmaan pystyisin olla jos ihan oikeasti tosissani lähtisin johonkin tuommoiseen dieettiin mutta sitten sitä aina miettii että tosiaan, tarviiko mun?
PoistaSome suoltaa jatkuvalla syötöllä jos mitä kuuria ja ruokavaliota..ei jaksa innostua ja menee hermot vaan kun ei tiedä mitä tässä söis :D
Täällä yks. Toisinaan jätän kauppaan lähtemättä etten sorru ja toisinaan teen tikusta asiaa että päsen kauppaan ja saan karkkia :D
VastaaPoistaKiitos kivasta blogista.
Niin määki saatan..laittaa miehen asialle ku tiedän että ite kuitenki sorrun :D ja joskus todellakin pitää väkisin keksiä jotaki ostettavaa että sais karkkia :) ihanaa että on muitakin <3
PoistaTäällä toinen jolla on kätköjä vähän siellä ja täällä niin lapsilta kuin mieheltä (söis siis muuten mun kaikki herkut)salassa :) Tässä salassa syömisessä on kehittynyt vuosien varrella paljon.. nykysin irtsarit pitää kaataa kulhoon että pussi ei rapise niin voi tilanteen tullen napata pari namua :) ja suklaalevy pysyy hyvin piilossa lehden alla eikä rapina herätä huomiota ku lehdensivuja tässä käänteleen kröhöm :)
VastaaPoistaMinäki yleensä siirrän kulhoon ja kulho johonkin huomaamattomaan paikkaan, ai että miten helppo siitä on vaivihkaa ohimennen napsia :D
PoistaLueppa Ann Fernholmin kirja Sokerimyrkytys, jotta ymmärrät miksi olet koukussa. Ja miten me kaikki olemme yhteisesti vastuussa lapsistamme myös (ettei olis pelkästään herkkuöveri-kaverisynttäreitä jne.)
VastaaPoistaEi ole mikään jeesustelukommentti tämä, ihan vain vinkki ! :) Samanlainen addikti olen itsekin ollut.
keväisin terveisin Piiku
Kiitos vinkistä :) on varmasti painavaa luettavaa!
PoistaJust tätä lukiessa söin puolikkaan suklaalevyn koska 2/4 nukkuu ja 2/4 on ulkona. Otollinen hetki siis kun ei halua vinkujia viereen. Kaapista löytyy myös herkku kätköjä.😃
VastaaPoistaParasta se herkuttelu on kun ei ole ylimääräisiä näköpiirissä :D
PoistaSiksi liputan niin niiden kauppareissupatukoiden puolesta :)
Tiedätkö... tai ethän sinä tiedä. Minäpä kerron. Minä aloitan aamuni suklaalla. Aina. Ihan joka ikinen aamu. Viikonloppuisin monen monta palaa, arkisin vain pari. Minulla on karkkikätköjä ympäri kotia, osa unohtuu ja kovettuu (on ne silti ihan hyviä, kun ne löytyy!) ja osa menee heti. Mies sanookin minua oravaksi... Minulla saattaa mennä joskus karkkikauppaan monta kymmentä euroa, kun villiinnyn ostamaan itselleni ja lapsille namusia. Minulla on töissäkin karkkia. Minulla on auton hanskalokerossa karkkia, aina. Eikä mitään terveyskarkkia, vaan ihan kunnon mässyä. Ja arvaappa mitä? Ei se haittaa! Olen oppinut syömään niitä namusia kohtuudella. Minulla on kotona myös viinipulloja. Aina. En minä niitäkään kuro kaksin käsin, vaan hyvin harkiten. Saatan joskus syödä myös sormisuolaa suolaan purkista. Ja olen ainakin tätä kirjoittaessa yhä hengissä.
VastaaPoistaKohtuullisuus, se on se juttu. Tiedän, etten pysty kieltämään itseltäni karkkia. Ja miksi pitäisi edes? Olen laihduttanut yli 20 kiloa tahdonvoimalla (vihaan liikuntaa). Olen järkeistänyt syömisiäni, oppinut siihen että se pari karkkia riittää - ainakin sillä hetkellä. Jos syön enemmän, karsin sitten muita syömisiä, liikun enemmän (harvemmin tuota) tai annan - vaan mennä. Kunhan yleensä pysyisin kohtuudessa. En usko pätkääkään, että saan missään sen kirkkaampaa kruunua, vaikka kuinka kieltäisin itseltäni tuon karkkien syömisen ilon. Enkä usko, että joskus nautittu lasi kuohuviiniä tumman suklaakakun kanssa (yhtä aikaa ihanan makea, karvas, hapokas...) vie minua pois kaidalta polulta. Tai kanelinen, tahmea korvapuusti, vaikka siinä on kaloreita ihan kamalasti...
Meillä juhlittiin eilen kaverisynttäreitä. En toki tiedä paljonko kaverit saavat kotona karkkia, mutta omat lapseni saavat varmaan päivittäin. Ja tiedätkö, omat lapseni söivät varmasti herkkuja kaikista vähiten. Voisin kuvitella, että jos joku on kiellettyä, harvinaista herkkua yms. niin sen kanssa saattaa tulla sitten ne överit. Kun taas silloin, kun ei ole niin tiukkapipo, niin ehkä malttaakin ottaa vähän iisimmin? Joten syö namia ihan hyvällä omallatunnolla - mutta pysy kohtuudessa! Joskus jo riittää se tieto, että se pussi on siellä jemmassa, ja sieltä saa ottaa heti kun haluaa - ja huomaakin, että ei sitä välttämättä haluakaan ottaa, tai tyytyy siihen yhteen, kahteen.
Ihanan erilainen näkökulma tähän asiaan! Ja tiedätkö, oon sun kans monessa kohtaa ihan samaa mieltä :)
PoistaTuota lasten herkkujen syömistä oon just miettiny ite kun meillä on karkkipäivä kerran viikossa ja muuten herkkuja ei oikeastaan syödä, MUTTA! jos meillä jossain on jotain niin lapset saattaa salaa ne käydä syömässä..tai salaa ja salaa, ainahan ne "kiinni" jää, mutta kuitenkin..
Onko se se kauhea tuska joka pistää ilman lupaa syömään kaiken mitä sattuu olemaan, kun normi tilanne on se että vanhemmat kieltää sen herkuttelun muulloin kuin karkkipäivänä? En tiedä..kun omalla kohdalla sen tunnistaa kyllä, mitä enemmän itseltä "kiellät" herkut, sen kauheampi on se tuska kun tekee niiiin mieli.
Ihan pohdittava asia kyllä!