bestnine2019

Instagramin tykätyimmät kuvat ja samalla tarina kuvien takaa, olkaa hyvä!

Tämä kuva on ollut niin instassa kuin täällä blogissakin monta kertaa esillä.

Tämä on otettu Kanadasta, Kalliovuorilta, Banffista, Lake Morainelta.

Elämäni yksi hienoimmista kokemuksista, yksi hienoimmista paikoista.

Veljeni ottama kuva.

Ilta alkoi jo viiletä, vähän välillä vettäkin taisi ripsauttaa ja silti teki mieli istua tuossa maailman tappiin saakka ja tuntea sitä epätodellista fiilistä, oonko minä oikeasti tässä vai näenkö unta? 

Ikävä tuonne ja rakkaiden luo ❤ 

Tämän vuoden mulle tärkein ja ikimuistoisin kuva.

Se tunne, kun yhden ja puolen vuoden jälkeen sain vaaleanpunaisen pienen muovisen kortin, omalla naamalla varustetun (harvoin olen onnellinen oman naamani näkemisestä, hehee) kortin, joka on paras kortti mitä olen koskaan saanut.

Mulla oli pala kurkussa, pidättelin kyyneliä ja naurua, kun kävelin poliisilaitokselta ulos.

En voinut kun tuulettaa ja suunnilleen kiljua kun pääsin autoon.

Olin niin äärettömän onnellinen ❤ 

Tämä kuva saa mieleni haikeaksi.

Sain kuvan puhelimeeni toiselle puolelle maailmaa. Olin ihan pöllämystynyt, nytkö jo? Mielessäni olin ajatellut, että voisin ehtiä reissusta kotiin ja olla mukana meidän ekassa varsomisessa, tai ainakin nähdä pikkuisen ihan tuoreeltaan.

Niin kun me kaikki tiedetään, nämä syntymis asiat hyvin harvoin menee niin kun ihminen ajattelee, eli tämän oripojan syntymää ei ihmissilmä nähnyt.

Meidän ihana, ihana Celeste. Kokenut poniäiti, niin levollisesti mutta tarkkaavaisesti ja suojellen omaansa hoiti.

Vaan kohtalo määräsi tämänkin onnen hetken muutaman kuukauden päästä tästä kuvan hetkestä ihan joksikin muuksi kuin iloksi.

Tänään vain haikeudella ja lämpimillä muistoilla katselemme näitä kuvia ❤ 

(Pikkumies kasvaa ja vahvistuu ponitallilla Lappeenrannassa kavereiden kanssa ja voi hyvin)

Tämä kuva on kesä-heinäkuun vaihteesta Muhoksen suviseuroista.

Mua naurattaa, että ootte tykänneet tästä sankoin joukoin! 

Tästä ehkä välittyy ainakin pikkusiskon ylitsevuotava rakkaus ja ihailu isosiskoaan kohtaan, vaikkakin isosiskon mielestä toisinaan vähempikin riittäisi, kun toinen rakastaa ihan rasittavuuteen asti. 

Vaikka näillä on ikäeroa 4 vuotta, ovat he tärkeitä toisilleen ja tuuskaavat omiaan hyvinkin sopuisasti.

Toistaiseksi.

Koska teini-ikä tuloillaan.

Mun maailman rakkaimmat tytöt ❤ 

En tosiaankaan ole minkään sortin valokuvaaja. Blogiin ja instaan kuvaan tasan vain puhelimen semihuonolla kameralla ja suurin osa on ihan poloisia räpöstyksiä.

Mutta tää on kyllä yksi onnistuneimmista kuvista ikinä! 

Tiedättekö, kun joskus sitä pysähtyy istumaan tai seisomaan johonkin kohtaan ja toteaa, että vitsit tästä sais hyvän kuvan. Tämä oli just sellainen tilanne.

Tästä jotenkin välittyy loppukesän kauneus.

Vielä vihreää, mutta ripaus jo ruskaa ja pudonneita lehtiä.

Lapsuusmaisema.

Maalaismaisema.

Luonnon rauha.

❤

Nämä neljä (+1 joka ei päässyt kuvaan).

Parasta, mitä elämällä on ollut vara antaa.

Jokainen omanlaisensa.

Erityisherkkä.

Vaativa.

Hellyydenkipeä.

Temperamenttinen.

Hätäinen.

Itsepäinen.

Empaattinen.

Sympaattinen.

Hauska ja huumorintajuinen.

Jääräpää.

Rakkaita, niin rakkaita kaikki.

❤ 

Kuvaa otettiin keväällä koulun päättäjäisten jälkeen.

Vaikka kuvasta välittyy seesteinen tunnelma, muistaakseni ennen kuvanottoa oli yksi jos toinen tilanne päällä.

Meillä on aina.

Joku tilanne menossa. 

Sukupolvien kohtaaminen.

Lasten isomummu, minun mummu.

Leppoisaa jutustelua, sukulaisten kuulumisia.

Kun halaan hyvästiksi, tulee aina mieleen, vieläkö nähdään.

Erityisesti vanhusten kohdalla, vaikka se sama tunne voisi, tai melkein pitäisi tulla yhtälailla miehen lähtiessä aamulla töihin tai lasten lähdettyä kouluun jne.

Mutta jotenkin ajatus on ehkä luonnollisempi vanhuksen kohdalla.

Halatkaa vielä kun voitte.

❤ 

Tässä me kuopuksen kanssa iloitaan yhdessä sitä, kun äiti saa taas ajaa! 

Kuvannotto hetkellä käsken neitiä olla koskematta ovenkahvaa, allasta, pöntön reunoja ja huuhtelunappia.

Yleiset vessat ovat ihan kamalinta mitä tiedän! 

Ja silti, kun kuva räpsähtää, niin neiti tarraa ovenkahvaan ja heittää maailman ihanimman hymyn ❤

En tänä(kään) jouluna laittanut joulukortteja.
Tultiin yhtenä iltana ennen joulua hevosten luota, tyttäreni istahti portaille ja nappasi Perttu-kissan syliinsä ja hetihän se piti kaivaa puhelin esiin. Toki kissa ehti karata sylistä pari kertaa ennen kun kamera oli redi.
Kissat jostain syystä vähän kiertelevät pikkuneitiä, kun toinen osoittaa myös eläimille hellyyttä koko vartensa mitalla.
"Äiti kato mää kannan Perttua ja se on ihan reippaasti!)
#pihtiote 😁❤

Tässä minun bestnine.
Ja voi miten monta ihanaa kuvaa ja tarinaa olisi muutakin.

Mutta kiitos teille ihanat kun katsoitte ja tykkäsitte ja kuljitte mun mukana taas tämänkin vuoden.
Lämmin halaus ja oikein hyvää seuraavaa vuotta kaikille.
Pidetään yhtä ❤