keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Faktaa minusta










Uusia lukijoita on tullut tässä välissä kun syksyllä aloitin blogin kirjoittamisen uudestaan, joten olisiko pieni esittely paikallaan.

Nyt lyödään faktoja pöytään.

Olen Salla, kesällä 34v täyttävä yhden miehen vaimo ja viiden lapsen isä, siis äiti toki.

Asun maaseudulla, 10km päässä pienen kaupungin keskustasta. En kuitenkaan ihan korvessa, vaan ihan hyvien ja suorien kulkuyhteyksien päässä. Autolla keskustaan, tai kuten me sanomme: "Kylälle", ajaa muutamassa minuutissa.

Me ostimme 4 vuotta sitten 50-luvun rintamamiestalon, ja mieheni teki tähän täysremontin lattiasta kattoon. Teimme myös muutamia tilaratkaisuja uudelleen, vanhan talon puitteissa, mm. kuraeteisen ja kodinhoitohuoneen.

Meillä on neljä omaa hevosta (joista kaksi vielä muualla) ja kaksi lainahevosta, joista toinen lähtee pois, kun omat tulevat kotiin.
Monen sattumuksen vuoksi hevosasiat ovat vähän sekaisin. Nyt kevään aikana pitäisi kaikkien kuitenkin olla täällä omassa pihassa ja tilanne normalisoituu.
Odotamme ihan näinä päivinä/viikkoina syntyväksi toista omaa varsaamme ja tänä keväänä/kesänä olisi tarkoitus astuttaa kaksi tammaa, joten ensi kesänäkin olisi mahdollisesti varsoja tiedossa.
Meillä on myös kolme tallikissaa ja kolme tuttipullo-karitsaa, jotka "adoptoimme" viisi viikkoa sitten, kun niiden emä jouduttiin lopettamaan.

Olen ammatiltani leipuri-kondiittori ja nyt toukokuussa tulee 7 vuotta täyteen samassa työpaikassa kotileipomo- ja pitopalvelu yrityksessä.
Välillä olen ollut äippälomalla, mutta palannut aika pian takaisin töihin.

Sairastuin keväällä 2018 epilepsiaan, jonka seurauksena lähti ajokortti ja sain sen takaisin vasta viime lokakuussa. Se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Täällä maalla asuessa on kaksi autoa lähes pakollista. Yllättävän hyvin sopeuduttiin kuitenkin silloin kun kortti lähti, ja saimme arjen rullaamaan. Ehdoton plussa oli työpaikka, joka on alle kilometrin päässä.
Olen sairastumisen jälkeen ollut vain osa-aikaisena. Pakko ajatella terveys edellä.
Ennen tein usein ympäripyöreitä päiviä (te tiedätte ketkä alalla olette), mutta nykyään väsyn tosi tosi herkästi ja rättiväsyneenä olo on ihan hirveä ja pelkään aina, että kohtaus tulee.
Sairauteni hoitotasapaino on nyt kunnossa, viimeisin kohtaus on ollut lokakuussa 2018, ja ainakin kolme vuotta vielä syön lääkkeitä säännöllisesti.
Epilepsia lääke on mahdollista purkaa ja sairaus pysyy silti poissa, tai sitten ei.
En oikein tiedä kumman haluan valita: Syödä lääkkeitä loppuelämäni vai purkaa lääkkeet ja "tervehtyä" tai kokea se kaikki kauheus uudelleen.
Onneksi ei vielä tarvitse miettiä ja päättää.

Tykkään käydä lenkillä ja urheilla muutenkin, ratsastaa tottakai ja kuunnella äänikirjoja.
Rakastan hevosia yli kaiken, mutta muista eläimistä en niin välitä. Toki meillä on muitakin elämiä ja niistä tykkään, mutta en samalla sydämellä kuin hevosista.
Koirat ovat ihan kauhistus, lapsuudesta traumoja on valitettavasti jäänyt.
Pelkään ampiaisia yli kaiken ja perhepiirissä se on vähän vitsin aihe koko homma, ei mua kyllä haittaa vaikka sille nauretaan.
Olen muutenkin huumorintajuinen tyyppi, osaan nauraa kaikelle ja myös itselleni.

Olen erittäin introvertti ihminen.
Rakastan olla kotona ja pärjäisin varmaan viikkoja yksin tuuskatessa. Toki perheeni on maailman tärkein mulle, mutta tarvin aika usein oman rauhallisen hetkeni, usein teen sen lenkkeillen.
Väsyn sosiaalisissa tilanteissa, olen isossa porukassa se vetäytyjä, kuuntelija ja tarkkailija.
Mutta tykkään erilaisista ihmisistä omalla tavallani.
Tuon itseäni esille parhaiten kirjoittamalla.
Haaveilen myös työstä kirjoittamisen parissa.

Tässä päällimmäiset ajatukset, toivottavasti uusi seuraajani pysyt mukana vastaisuudessakin 💕
Tykkään pitää blogia, koska olen saanut tästä parhainta vertaistukea ja myös uusia "someystäviä".

Hauskaa keskiviikkoa!








5 kommenttia:

  1. Mää en pysy enää perässä, ketkä kaks heppaa on pois? Se varsa, mut kuka toinen?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😆 älä kuule välitä, ei tässä aina pysy perässä itsekään 🤭

      Eli meiltä lähti se varsa silloin syksyllä emänsä kanssa sinne mun miehen ponitallille. Emä kuoli ja varsa jäi sinne kasvamaan toisten varsojen kanssa.
      Sieltä tuli meille sitten Luna ja Lilli, tänne myös kasvamaan kun ovat vasta 3v.
      Ostettiin nyt talven aikana sieltä samaiselta tallilta uusi poni, dartmoor-tamma Melissa 🤭

      Eli Lilli lähti tänään ja paluukuormassa tulee sitten Abbe-varsa ja Melissa.

      Luna jää meille ensi talveksi vielä.
      Eli meillä on sitten 4 omaa ja 1 vieras 🤣
      Et semmonen kuvio 🤭

      Poista
    2. Siis mieheni sedän tallille

      Poista
  2. Olen sinua seuraillut useamman vuoden jo sillon ennen taukoa ja olin nyt hyvinkin ilahtunut kun olet uudelleen alkanut kirjoittaa blogia, jonka löysin uudelleen muutama viikko sitten �� tää blogi niin parasta vertaistukea, minulla melko samanikäiset lapset ja maalle muutettiin melko samaan aikaan teidän kanssa. Eläimistä haaveillaan ja etenkin lapset haluis heppoja, mut ei ole vielä ollut siihen itsellä resursseja�� hyvin koskettavaa oli lukea sairastumisestasi. Elämään kuuluu kaikenlaista, meidän kohdalla lapsen vakava sairastuminen ja blogisi myös siinä auttaa ymmärtämään, että muillakin myös huonoja asioita elämässä. Kiitos kovasti hyvästä blogista ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, se lämmitti 😍
      Blogin kautta olen saanut niin paljon vertaistukea, siksi olen jaksanut ja halunnut jatkaa kirjoittamista 💕

      Mukavia hetkiä teillekin maalla 😊 ostakaahan tytöille ponit 😁🥰

      Poista