Kutsujen pitäminen on ehdottomasti mun juttu.
On kiva värkätä hyvää syötävää ja saada ystäviä ja tuttuja koolle.
Ja en mä sitäkään pistä pahaksi, että emäntänähän sitä aina hyötyy kivasti siitä, että on jaksanut nähdä vaivaa.
Piheyskö se sitten pistää järjestelemään ne kutsut?
No sanottasko vaikka näin, että sillä massimäärällä minkä tuhlaat markettiin ennen kutsuja, ois varmaan ostanu sen yhden rätin tai kipon, jonka sitten kutsuillasi saat lahjana.
Oli miten oli, neiti on mitä ihastunein automekkoonsa. Ja juniori on lähes niksauttanut niskansa yrittäessään kurkkia pehvaansa koristavaa yrmistä. Ja poijjaat ne oottelee kevätkelejä että saavat päähänsä uudet pipot.
Sitähän voipi sitten tuumia, että kannattiko köyhtyä enempi ku laki sallii, vain lasten ilon takia? Kun ne lapset tuppaa olemaan sitä sorttia, jotka hyppivät intopiukeana, ikionnellisina vintiltä kaivetuista vanhoista villasukistakin.
mulla on menny tämä muoti nyt ohitte ihan kokonaan,mikähän lie pihyys iskeny?niin ihania ku nuo onkin...
VastaaPoista